tiistai 3. heinäkuuta 2012

Huomenta.

Kävin taas kahvittelemassa pastorin kanssa, ja tuossa matkalla (n. 100 metriä) huomasin, että tuo Leonard Cohenin Old Ideas on mitä parhain kävelylevy, etenkin kun aurinko paistaa eikä ole kiire mihinkään. Miehen äänen dramaattisuus tekee mistä tahansa hetkestä tai tapahtumasta leffakohtauksen, tuo täysin turhanpäiväisiin asioihin aivan käsittämätöntä syvyyttä. Se on hieno taito, jota ei voi olla kenelläkään alle 35-vuotiaalla. Paitsi Tom Waitsilla ollessaan alle 35. Mutta kenelläkään muulla. Tällä levyllä ainoa itseäni hetkeäkään hiertänyt asia on se, ettei mies ole itse säveltänyt kaikkea, mutta vitunko väliä silläkään lopulta on, kun se on noin hyvin tehty. Sitä paitsi on se suurimman osan kuitenkin tehnyt, joten mieleni voi ehkä levätä rauhassa näiden parin biisin osalta.

Tänään heräsin ennätyksellisen aikaisin, kymmenen jälkeen. Minun tapauksessani se on oikeastaan vain huonompi asia, koska se tarkoittaa sitä, että keholleni tulee nälkä useampia kertoja kauppojen aukiolo aikoina. Siksi hereillä olo ihmisten aikaan on taloudellisesti hyvin kannattamatonta toimintaa, menee enemmän rahaa kun kaupat ovat auki. Siksi työttömät valvovat pääasiassa öisin. Toisaalta se vähän ruoka on kalliimpaa, mutta sitä ei tarvitse ostaa kuin kerran, tällaisina päivinä minäkin kerkeän jo unohtaa, että olen syönyt päivän aikana, ja juoksen kauppaan heti kun tulee ensimmäinen nälkäinen itkupotkuraivari.

Tänään käyn tekemässä hankintoja. Kierrän kirpputoreja, ja käyn jopa investoimassa uusiin "Monitorikaiuttimiin", eli ostan halvimmat subbarilla varustetut logitechit mitä löydän. Sitten masteroin levyn, ja voisin laitella sitä nettiin, eilen kuuntelin sitä läpi luureilla ja mietin mitä kaikkea pitää miksata uudestaan, ainoa päällimmäinen ajatus tuntui olevan kitaraa kovemmalle, sitten huomasin ettei se ole edes mahdollista kun olin hukannut välitiedostoja jo. Eli niiltä osin meni vähän vituiksi, mutta ei se iso vika ole. Yksi biisi vain, ei sitä kukaan kuitenkaan kuuntele kokonaan, joten ihan sama. Ajattelin selostaa joka biisistä jossain välissä jotain, kun kuitenkin olen nähnyt näinkin paljon vaivaa jonkin sellaisen tekemisen eteen, en tahdo että se menee sitten suhinalla kaikilta ohi ihan vain siksi, ettei juttuja ymmärrä. Taiteilijoiden ärsyttävin klisee on se "en tahdo availla mun tekemisiä, jokainen saa kaivaa sieltä omat merkityksensä". Vittu, en minä tahdo että joku lappeenrantalainen natsi-simo yhdistää mun yksilöä ja vapautta käsittelevät jutut johonkin vereen ja kunniaan, jos en ole niin tarkoittanut. Kyllä minä tahdon keskustella teksteistä, niiden symboliikasta, merkityksistä, teemoista, kielikuvista. Nämä kaikki asiat ovat minusta aivan helvetin kiinnostavia itsellenikin, koska suurimman osan ajasta teksti vain virtaa minusta ulos, ja tajuan itsekin joitain yhteyksiä vasta jälkeenpäin. Se tekee kaikesta tekemisestä niin mielenkiintoista minullekin. Siksi näitä jaksaa duunailla tällä tahdilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti