torstai 26. heinäkuuta 2012

Given To The Rising

Vaikka tämä kuva voi näyttää ystäväni Pohjasen Jussin lähimetsästä löytyneeltä abortilta, se on mielestäni melko hyvä kuva siitä, mitä Neurosis tekee mun aivoille. Kuuntelin siis Given To The Risingia ja aloin piirtää sen enempiä ajattelematta, tottakai kaikkea ohjasi musiikkiin liittyvät mielikuvat, joita kansitaiteet ja Youtubesta löytyvät livevisuaalit ovat syventäneet. Se on tuon yhden levyn synnyttämää tajunnanvirtaa, kaikki se mikä virtaa päänläpi ja laittaa kuivan maan vellomaan kuin meri. Se on mulle jo melkein jotakin spirituaalista, resonanssin, värähtelyn, jonkun maailmankaikkeuden perimmäisimmän voiman palvontaa kauneimmillaan. Ei mitään new age-hippipaskaa, vaan ihan puhtaasti fysiikkaan ja psykologiaan pohjaava homma. Olen vieläkin helvetin onnellinen siitä, että luin sen Aldous Huxleyn Doors of Perceptionin, koska se avarsi mun ymmärrystä tähän suuntaan todella paljon. Opin tunnistamaan ja nimeämään niitä asioita, jotka tekevät keikoista sellaisia katarsis-päissään reuhaamisen hetkiä, opin hahmottamaan taas jotain alitajunnastani ja työstämään sitä pitemmälle. Tämä on kuin löytöretkeilisi maailmassa, jossa ei ole aurinkoa, ja ainoa valo tulee siitä myrskylyhdystä, joka sulla kököttää laivan nokassa. Sitten välillä jossain horisontissa näkyy jonkinlainen majakka, jonkun muun ajatukset siitä samasta asiasta. Jos valo näkyy riittävän pitkälle, onnistut välttämään niitä karikoita, joissa monien muiden laivat makaavat unohdettuina ja vajonneina.

Jos jollain ei nuppi riitä tuon kanssa, niin koitan avat sitä sen verran, kuin mitä on itselleni ilmeistä ja selkeää. Siinä pestään ihmisyyttä pois, valutaan kaikki egon rippeet pois vähän kerrallaan, kaikki häpeä, traumat ja lihalliset huolet. "All my spirits come through me when I bleed" Ihminen tekee tilaa viettipohjalle, idille, puhtaalle olemiselle, ilman että sen tarvitsee olla mitään kellekään. Ilman olemassaolon vastuuta, pelkästään sen vapauden kanssa. Puhtaasta olemisesta täydelliseen kadotukseen, takaisin ihmisyyteen ja vastuun maailmaan. Se hetkellinen puhtaus, jonka tunsin tätäkin piirtäessä, on sitä samaa jota tunnen aina Neurosista kuunnellessani. Ne ovat pieniä parantumisen hetkiä, vapautumista kaikesta maallisesta, hetkellistä siirtymistä jonnekkin muualle. Transcending, kuten Huxleykin sanoi. Loppuun vielä viimeisimmän levyn viimeisimmän biisin sanat, jotka vääntävät tuon kuvan mielestäni ihan riittävän hyvin rautalangasta niillekin, jotka eivät ole niin orientoituneita tällaiseen.

 ORIGIN

All my spirits come through me
When I bleed
A fractured skull in a desert well
I leap
This disturbed, distraught child
Will follow you
A wild and wounded beast
I stand inside the sun

My heart lets memories flood my mind
All the fixed breathing strobes
In the waking hours
The clouds are looming to
Remind me of the judgment
Passed on my soul
Acid stars have scarred my mind
And left me as a ghost

I shattered my curse and spread it through the land
I wander guided, willing, and unclean
Project dark eyes sullen, drawn out and wicked
Nameless lights pull me into a reflected psychic black hole

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti