perjantai 20. heinäkuuta 2012

666

Tässä on nyt pari päivää naureskeltu uusille lenkkareille, jotka sain mukaani Pertunmaalta. Ne harvat, jotka kulkivat jonkun matkaa meikäläisen reissussa viime viikolla voivat muistaa ne siniset, vain vähän päälle vuoden vanhat lenkkarit, joista näki molemmista pohjista läpi, eikä silleen mitenkään pienesti, vaan niissä oli sellaiset melkein meikäläisen kämmenen kokoiset reijät. Toinen irvisteli sillä tavalla vähän perinteisemmin sieltä kärjestä, ja ne alkoivat olla jo kaiken kristillisenkin pelastusavun ulottumattomissa. Tampereella kastuessa ne sitten taisivat hukkua viimeisen kerran, kun eivät enää mitenkään päin ottaneet kuivuakseen. Itseasiassa sen jälkeen ainoa asia, mikä niistä teki kengät, oli se että niihin oli sidottu nauhat. Pertunmaalle mennessä äiti sitten heitti ne puolisalaa roskiin, ja sain tilalle 46, hohtavan valkoiset lenkkarit. Isältä sain vielä mustat, vähän pienemmät kengät. Nyt minulla on siis yhdet liian isot ja yhdet liian pienet kengät. Pienet voivat mennä hyvin keikkakäytössä, eipähän luulisi karkaavan jalasta, ja pari rakkoa ei siinä tilassa juuri kiinnosta.

Nuo isommat ovat sitten ns. arkikäyttöön. Raxin kanssa naureskellessamme ristittiin ne Menomonoiksi, koska ne saavat minut näyttämään ihan kiireessä sporttikaupasta karanneelta piripäältä. Ne oikein hohtavat valkoisuuttaan ja isouttaan kaiken muun rinnalla. Puuttuu enää verkkarit ja kauluspaita, ja joku tuntematon soittaisi poliisille heti kun kävelen kaupungilla vastaan. Nyt ne vaan katselevat epävarmoina varmasti varastettuja kenkiä. Mutta eipä tarvinnut varastaa. Mieluummin tietysti kulkisin paljain jaloin, mutta kuten päivällä sanoin, Lahdessa ei kukaan täyspäinen kävele paljain jaloin.

 Tänä iltana olen lähinnä soitellut kaikkea hämmentävää musiikkia, keskipaskoja räppibeatteja, jamittelubluesia, ja miksaillut vähän vielä huvikseni niitä The Haunted -juttuja. Ilokseni löysin tuosta uudesta koneestani vielä rumpukonesamplet. Yleensä jos jostain tulee beatteja valmiina, ne rumpusoundit on ihan vitun hirveät, mutta jos on soundina 808-rumpukone, ne alkavatkin yllättäen kuulostaa ihan helvetin hyviltä, koska se ei yritäkään enää matkia oikeaa rumpua. Käytännössä tässä on nyt siis taas todella paljon uusia ovia auki, mikä inspiroi taas tekemään juttuja ihan uudella tavalla. Olen innoissani, pitkästä aikaa. Tai no, oikeastaanhan minä innostun ihan helvetin pienistä asioista, Pertunmaalla löin pari kertaa ohimennen betonimyllyyn ja olin ihan innoissani niistä äänistä, se hetki oli itseasiassa juuri se, jolloin päätin heti marssia musiikkiliikkeeseen ostamaan kannettavan raiturin. Ja suunnilleen niin minä teinkin.

Kuudenneksisadaksikuudenneksikymmennenneksikuudenneksi postaukseksi tämä ei vielä ole ollut kauhean saatanallinen. Pitäisihän sitä nyt juhlistaa jollain iivölillä. Sen sijaan laitan ajan virtaan monilta kadonneita ysärigrungehelmiä, nimittäin Layne Staleyn "sivuprojektia", jossa myös Mark Lanegan käy lauleskelemassa tässä loistobiisissä. Lisäksi alimmaisena on myös linkkejä noihin mun tämän päivän sekoiluihin. Tuossa bluesbiisissä ei ole mitään järkeä, se oli todellakin vain ajatuskoe C-vireisellä kitaralla. Normaalisti en ole tällainen jakorasia, mutta.. Joo.



http://dl.dropbox.com/u/9278428/Stupid%20monkey.wma biitin pätkä gangstoille
http://dl.dropbox.com/u/9278428/welcome%20to%20carny.wma Karnevaalipätkä
http://dl.dropbox.com/u/9278428/white%20cat.wma Jotai bluessärösekoilua
http://dl.dropbox.com/u/9278428/hauntedbiitti.WAV Tää oli tän päivän paras juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti