Vitun hipit.

Kesä on tuonut jostain koloistaan esiin myös hipit. Toki joku tarkkanenäinen lukija saattaa haistaa, että päätteen toisella puolenkin haisee likainen tukka ja hiki, taitaa kirjoittaja itsekin olla ihan ehta hippi! Tavallaan olette kai oikeassa, mutta mikäli hipin aiheuttama mielleyhtymä on tämä nykyinen vastine ko. termille, en tahdo olla sen kanssa missään tekemisissä. Siis nämä maailmanpelastajat, jotka laskettelevat suuria totuuksia maailmasta ja kapitalismista helvetin laiskalla nuotilla, eivätkä oikein meinaa koko iltapäivänkään maailmanparannuksen jälkeen saada keskusteluilleen minkäänlaista konsensusta. Yleensä keskusteluseura on valittu tarkkaan niin, että kaikki ovat jokaisesta asiasta täsmälleen samaa mieltä, jolloin rauha ja rakkaus pysyvät rikkumattomina, eikä hyödyllistä spliffin kääntelyaikaa tarvitse tuhlata riitelyyn. Marijuanan polttelussa en näe mitään pahaa, siitä ei pidä käsittää tätä tekstiä väärin. En myöskään sen paremmin tahdo ylistää tai nostaa sitä jalustalle, se on vaan aika vitun sama. Tehkää mitä tahdotte.

Se, missä minulla hirttää kiinni näiden hippiäisten kanssa, on se ristiriita sanojen ja tekojen välillä. Mitä enemmän puhutaan rauhasta ja solidaarisuudesta, sen tarkemmin kynitään kavereilta velkoja, sen enemmän niillä toisarvoisilla asioilla tuntuu olevan väliä. Kunhan vaatteet on orgaanista materiaalia, maailma on jo pelastettu. Kahden markan psykan luentoja voi käydä kuuntelemassa tuossa viereisessä Kirkkopuistossa täysin ilmaisiksi. Vituttaa, kun tavallaan tietää olevansa aivan samalla puolella näiden ihmisten kanssa, täällä köyhien ja päähän potkittujen asialla, mutta nämä peittelevät jutuillaan vain muita ongelmiaan, joilla ei ole mitään tekemistä minkään muun, kuin subjektiivisen pahan olon kanssa. Huonoa oloa ja heikkoa psyykettä lääkitään jatkuvalla eskapismilla, ja sälytetään se maailman viaksi, "ei tät kaikkee pysty ees kelaa selvinpäin, tää on niin vitun diippii!" Pystyy. Kaiken voi ajatella selvin päin, kaiken voi kohdata sellaisena kuin se on, kylmänä, epämukavana, pelottavana ja ahdistavana, mutta myös rajallisen kauniina. Maailma on aivan järjettömän hieno paikka selvinpäin, enkä keksi kauhean montaa syytä lähteä pois, sitä pakoon, ellei kyseessä ole sitten se oman pahan olon väistely, kuten se useimmissa tapauksissa ehdottomasti on. Se on rasittavaa seurattavaa, koska periaatteessa minussa herää jonkinlainen tahto auttaa, mutta ajattelen myös että jokaisella on täysi vapaus tehdä omalla mielellään mitä tahtoo. Näin kauniin maailman hylkiminen kuitenkin johtuu useimmiten sen tarkastelijan mielen omasta rumuudesta. Tietysti aina on kaikilla aineilla viihdekäyttäjänsä. Heidän kanssaan on huomattavasti mukavampaa olla liikenteessä, kuin niiden jotka vain tahtovat olla pihalla päästään lähes hinnalla millä hyvänsä.

En yleistä. Kaikkiin porukoihin mahtuu vaikka minkälaisia separeita, eikä minustakaan välttämättä kauhean älykästä kuvaa kaupungilla saa. Ainakaan kukaan ei suostuisi uskomaan minua absolutistiksi. Silti päässä soi jatkuvasta Palefacen sanat "savu nousee sakiaa, ei hätä lue lakia, hommat menee vituiks parin neropatin takia." Pari tyhmää nistiä jossain muualla aiheuttaa kaikkien nistien ja hippien leimautumisen samaksi massaksi paskaa. Minä en voi aatteiltanikaan itseäni hipiksi lukea, kun uskon että joskus tulee vastaan vaikkapa väistämättömiä tarpeita tuhoamiselle, uuden tilan raivaamiselle. Se on luonnonmukainen fakta, jota ihminen ei voi paeta. Uusi maailmansota on tulossa, ja mitä pitemmälle sitä pitkitetään, sen suurempaa puhdistusta tarvitaan. Siihen sotaan en todellakaan tahdo osallistua millään tavalla, en tahdo edes auttaa ihmisten välisiä konflikteja millään tavalla, mutta patoutuminen johtaa aina purkautumiseen.