sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Vesku

Katselin eilen kaverilla istuessa Vesku-dokkaria taas, olen nähnyt sen kerran aiemminkin Areenalta, mutta en edes muistanut siitä muutamia hommia. Vesa-Matti Loiri on mielestäni aina ollut yksi hienoimpia suomalaisia, sellaisia harvoja ihmisiä, jotka ovat aidosti ja kiihkotta tajunneet, mistä suomalaisuudessa oikeasti on kysymys. Juuri toissayönä sattumalta katseltiin yhtä Uuno-leffaa, ja senkin tuomassa perspektiivissä oli dokumenttia katsellessa helppo tajuta miten vitun vaikeaa niin isosta (haha) miehestä on tehdä toimivaa elokuvaa. Siltikin, koko paskan keskeinen ydin ja pointti löytyy mielestäni viimeisestä kymmenestä minuutista, joissa Loiri istuu nuotion ääressä jakamassa kokemuksiaan poikansa kuolemasta, omista rajakokemuksistaan ja trippailuistaan. Se on aivan vitun hienoa. Ensinnäkin siinä tuodaan syvyys kansakunnan pellenä vuosia pyörineeseen kaveriin, jonka elämä on ollut kaikkea muuta kuin helppo, ja joka on siitä huolimatta painanut eteenpäin, tehnyt kaikkea ja vielä enemmänkin, ollut mukana monenlaisissa jutuissa ja taistellut oikeudestaan ilmaista itseään. Toisekseen, minusta on aivan helvetin kutkuttavan hienoa, että kaikkien lenkkimakkaraa sohvallaan järsivien junttien ja minkkiturkkejaan silitellen punaviiniä siemailevien kukkahattutätien idoli jakaa kokemuksiaan ruumiista irtautumisista, trippisammakoista ja sielunrauhasta. Voin kuvitella miten kumpikaan porukka ei todellisuudessa tajunnut kyseisestä kohtauksesta hevonvittua, ja korvat punottaen kotonaan katseli dokumenttia yrittäen sivuuttaa pienen vian siinä hauskassa miehessä: Hän ei ole tyhmä ja hänellä on sielu. Siinä oli jotain järjettömän hienoa.

Entinen tyttöystäväni oli Sibbetalolla narikassa Veskun keikalla, ja puolessa välissä keikkaa joku täti oli tullut vaatimaan rahojaan takaisin, koska "ei maksanut päästäkseen katsomaan kun joku humalainen örisee tuolla lavalla!" Kun kuulin tästä, olin aivan saatanan vihainen. Totta kai se oli vain yksi ainoa täti, jolla sattui olemaan hiekkaa vaginassa, mutta sen ihmisen varjolla olin valmis polttamaan jokaisen minkkiturkkitädin joka ei ymmärrä sen sisäisen tulen päälle. En ollut paikalla, enkä tiedä kuinka viinoissaan Loiri on keikkaa heittänyt, mutta se ei ole mielestäni edes olennaista. Minulle ei ainakaan tule yllätyksenä, jos "viihdetaiteilijoille" päihtyminen maistuu. Jotkut ihmiset vain eivät tajua, miten hienoja asioita heillä on käsissään. Yksi hieno hetki elämässäni oli, kun olin ensimmäisten The Undivine treenien jälkeen Mixun luona Lohjalla, kuunneltiin siellä Loirin Ivaloa ja fiilisteltiin Iiron kanssa maailmaa. Se on yksi niitä hetkiä, jotka pysyvät tajunnassa aina, ja siinä Loirilla oli varmasti iso rooli.

En tiedä, minkä verran mies itseään googlailee, mutta jos joskus sattuu kompuroimaan tähän tekstiin ja löytämään tämän yhden turhan kaverin mielipiteen, joka ei ole millään tavalla merkittävä, niin terveiset Lahdesta, täydet supportit kaikelle mitä päätät elämässäsi tehdä, aivan vitun sama minkä kokoisena tai kuntoisena sen teet, koska elämässä on tärkeintä painaa eteenpäin ja tehdä mahdollisimman paljon, meillä jokaisella on ikuisuus aikaa maata kuolleena.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti