tiistai 26. kesäkuuta 2012

Some stupid tomorrow..

Mä en oikeasti tajua, miksi niin monet ihmiset tahtoo nukkua juuri näiden aamutuntien yli, nämä ovat ehkä maallisen olemassaolon kauneimpia hetkiä. Lähdin Raxilta joskus ehkä viiden aikaan, kun oli vielä synkkää, kävelin sumujen ja usvien läpi ja kuuntelin musiikkia. Yhtäkkiä taivas alkaa aueta ja valo laskeutuu pehmeästi ja vähitellen joka puolelle, kaikki on aivan helvetin hienoa ja hehkuvaa. Vaikka vähän väsyttikin, päätin kävellä maisemareittiä Radiomäen metsän kautta ja katsella sieltä ylhäältä alas heräilevään Babyloniin, olo oli aivan käsittämätön. Se kaikki tuntui vain niin hienolta. Kokonainen auringon esiin kaivautuminen sateiden ja pilvien keskeltä, aivan korvaamatonta. Juuri tämän takia en tahdo olla töissä tai sovittaa elämääni johonkin oman mieleni kannalta täysin yhdentekevään ja keinotekoiseen rytmiin, jota minun odotettaisiin elävän.  Se sulkee niin paljon elämää ulkopuolelleen, pakottaa sinut keskittymään johonkin joka ei ole sinua varten, ja jonka joku muu tekee paljon sinua paremmin. Ja ennen kaikkea rakastaa sen tekemistä. Mieluummin annan paikkani jollekin sellaiselle ihmiselle.

Mietin taas paljon kaikenlaista, muun muassa sitä, että jos kastemadot ovat kaksineuvoisia, niin kumpi niistä tulee raskaaksi, vai voivatko ne tulla molemmat, vai tulevatko ne raskaaksi omasta itsestään? Pystyvätkö ne lisääntymään ilman toista osapuolta? Synnyttävätkö ne eläviä poikasia? Ei kai ne nyt munimaankaan ala! Lisäksi mietin perhettäni, kaikkea sitä mitä se on saanut käydä läpi, ja kaikkea sitä mitä se joutuu vielä käymään läpi. Itselläni ei ole mitenkään ihan älyttömän helppoa henkisesti juuri nyt, mutta ei voi sanoa, että olisin varsinaisessa hajoamisvaarassakaan. Ennemmin yritän tehdä korjaavia liikkeitä kurssiini, ennen kuin ajaudun karikkoon. Yritän vaihtaa suuntaa, uudelleen määrittää ja rakentaa itseni. Siihen tarvitsen tätä kesää, yöttömiä öitä ja yksinäisiä tunteja, muutamia kirjoitettuja itsestäänselvyyksiä ja paljon musiikkia.

Ehkä pitäisi vain mennä nukkumaan, katsomaan mitä tarjottavaa alitajunnalla olisi tälle aamulle. Erittäin vähän on ollut seksiä viime aikoina, kuukausi takaperin sitä tuntui olevan vähän turhankin paljon. Hämähäkkejä sen sijaan tuntuu olevan jostain syystä aina piilossa jossain päin unta, sen muistaa vasta kun kohtaa niitä valveilla. Tulee sellainen "hei, taisin nähdä susta unta viimeyönä"-momentti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti