sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Sellaiset grindibileet

Grindcore ilta tuli ja meni, kaikesta häsäyksestä ja stressistä huolimatta helvetin hyvin, maksaneita asiakkaita oli kai ihan vähän vajaa 90 ja bändeistä tuli vielä joku vajaa 30 lisää siihen. Ainoa ongelma tuolla määrällä meinasi olla omien kaljojen juonti, mutta sekin loppui heti kun sanoin etten voi maksaa kenellekään mitään jos se jatkuu. Onneksi näissä piireissä ei pyöri mulkkuja ja idiootteja mitenkään riesaksi asti, ja kaikki ovat sopeutuvaisia uusiin tilanteisiin. Eetu oli ostanut jääkaappiin pari lavaa jatkokaljoja, jotka jäivät käytännössä tarpeettomiksi, kun ne baarista säästyneet omat kaljat juotiin illalla sitten täällä. Keikat saatiin menemään suhteellisen hyvässä aikataulussa, kuusi keikkaa neljässä tunnissa on kuitenkin melko kova saavutus, eikä sitä kyllä tehdä toiste. Ensi vuonna on ihan neljä tai viisi bändiä taas sitten, ja tämän illan pidän jonkinlaisena elämäni pienenä supertekona jonnekin mullan alle asti, ja vanhana patuna myhäillen mietiskelen tätä jossain vanhainkodissa, pää muuten pimeenä rauhoittavista.

Oma keikka oli vähän hämmentävä, pitkästä aikaa oli taas mukava soittaa, mutta se oli ihan perseestä, kun piti vetää kipeänä. Harvemmin mikään kuume tai muukaan vaikuttaa, mutta pieni räkätauti on kaikkein vittumaisin mahdollinen asia keikan kannalta.  Saman tien on hengitystiet tukossa, ääni toimii pikkasen eri tavalla, kun se tulee nenästä honottamalla ulos, ja pitää tavallaan rakentaa päähänsä uudestaan eräänlainen kiertotie siihen lopputulokseen, mihin haluaa päästä. Hauskaa se oli vaikkei ääni riittänytkään, kun kaverit ja tuntemattomat huutelee biisejä ja soitellaan niitä sitten sitä mukaa kun saan humalaisesta ölinästä selvää. Keikan jälkeen vähän hajoilin, ja menin siivoilemaan nöyränä poikana bäkkäriä, kun Jarttu siitä ärähti. Raahauduttiin lopulta jossain vaiheessa tänne meille, ja jatkot sujuivat rauhallisissa merkeissä lähinnä jumittaessa ja yskiessä. Kuunneltiin myös vinyyliltä Hendrixin Cornerstonesia, jonka ostatin Eetulla kirppikseltä, kun eivät omat rahat riittäneet. Ihan vain siksi, että siinä on All Along The Watchtower, jolla jokaisen aamun pitäisi mielestäni aina alkaa. Onhan siinä kyllä kaikki muutkin hitit, kokoelma kun on.

Tämän päivää sitten sanottiin heiheitä ihmisille, ja Eetun, Ohtosen, Raxin ja Sheriffin (on varmasti häiritsevää, kun teksteissä esiintyy tavallaan tekstin kannalta olennaisia ihmisiä, joiden olemassaolosta, ulkomuodosta tai luonteesta lukijalla ei ole mitään helvetin käryä) kanssa tässä on fiilistelty musiikkia ja nuo ovat juoneet niitä eilisiä jatkokaljoja pois kuljeksimasta. Käytiin pyörähtämässä parissa kuppilassakin, ja nyt tulin kotiin vähän niinkuin nukkumaan. Niskaan ja selkään sattuu järjettömästi jo nyt, ja vittumaisinta on ajatella, että huominen on se päivä, jolloin keikka aina sattuu vasta eniten. En odota sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti