perjantai 29. kesäkuuta 2012

Nyt tulee niin paljon paskaa, että....

Eetu tuli tänään himaan, eikä sillä mennyt montaa tuntia että se oli taas päissää ku tsompi. Vaikka on ihan mukavaa, että asunnossa on toinen ihminen jolle puhua, tajuan nyt että yleensä se, joka on tästä kämpästä pois, olen minä. Vaikka Eetu valittaa minun olevan aina täällä, niin todellisuudessa se itse ei ole kuuden vuoden aikana tainnut itse olla kahta viikkoa poissa, jossain muualla. Nyt se oli kolme päivää poissa, ja kun tiesin että tämä kämppä on minun käytössäni, pystyin luomaan asioita vapaana ja ilman stressiä. Viisi biisiä puhuu nyt melko vahvasti tämän puolesta. Toivottavasti huomenna voin jatkaa vielä tekemistä, ja saan duunailtua sellaisen puolisen tuntia tätä musiikkia. Yhden vanhan biisin aion laittaa, koska vihdoin ja viimein pitkään minun henkistä kasvuani edellä ollut Kummitusjuna on löytänyt kaltaisiaan lajitovereita. Laulujen miksaaminen on minulle todella vaikeaa, niinkuin miksailu nyt ylipäätään. Onneksi teen niin paljon juttuja, että saan opiskella sitä siinä sivussa. Yhden biisin kohdalla opin jo, että vähemmän on enemmän. Piti ottaa aika paljon tavaraa pois ihan jo ilmavuuden takia, mutta toisaalta myös siksi, että Cubase pyörisi tällä koneella jotenkin inhimmillisesti. Joskus elämän realiteetit iskevät taiteellisia visioita vasten kasvoja. Myös nämä euron kirpparikaiuttimet paljastivat petollisuutensa stereoäänikuvan kanssa, kun asiat, joita luulin kuulevani ihan hyvin, eivät erottuneetkaan yhtään mihinkään. Sossuista pitää ostaa ihan oikeat kaiuttimet, mikä tietää 40 euroa vähemmän maksettuja laskuja, ja suunnitellun Kuopio-Jyväskylä-Minnelie-tutkimusmatkan lykkäämistä.

Olisi mukava tehdä jonkinlaista yhteistyötä myös jonkun muun kanssa, kun yksin tehty musiikki on mielestäni kuitenkin aina vähän kuin näyteikkunassa masturbointia. Kukaan ei ole kyseenalaistamassa visioittesi perverssiyttä ja päädyt vain tyydyttämään itseäsi, ja se mikä on normaalia, hienoa ja kaunista sinulle, ei välttämättä ole sitä kenellekään muulle, ja internet on se näyteikkuna, jossa sinä tätä hämmentävää autofellaatiosi harjoitat. Kun kaksi erillistä ihmistä harrastaa seksiä näyteikkunassa, se on kai aina vähän kiinnostavaa, vaikka ne molemmat olisivat siinä ihan vitun huonoja.

Eilen ja tänään olen tutustunut paremmin Frank Zappaan, jonka olen vain aina tiennyt meidän Vilin näköiseksi kovaksi jätkäksi, joka on melkein yhtä kova muusikko kuin Vili ja melkein yhtä kova jätkä kuin Vili. Mutta sen nimi on Frank Zappa. Kyllähän tuota touhua on pakko arvostaa ihan jo sen silkassa monipuolisuudessa ja visuaalisuudessa, se on tehnyt kaikkea ja vielä aika paljon enemmän. Ja ennen kaikkea paljon sellaista, mitä on omana aikana pidetty ihan paskana, mutta joka on saanut arvonsa vasta myöhemmin, kun jotkut omaa statustaan pönkittää tahtovat journalistit ovat kaivaneet jollain eka-levy-oli-paras-mantralla niitä kuudensiatoista levyjä sieltä ja kuunnelleet niitä uudestaan tajuten, että se paskuushan taisi taas olla omien korvien välissä. Eilen pitkästä aikaa pällistelemässäni Beefhear -dokkarissa Matt Groening kertoi miten ensimmäisillä kuunteluilla tahtoi hakata Trout Mask Replican paskaksi, mutta kuunteli sen kuitenkin uudelleen, kun siinä oli Zappan nimi kannessa, että kai se nyt on jonkun suodattimen läpi kulkenut ennen kuin se on ulos laitettu. Kuudennen kerran jälkeen se oli miehen mielestä maailman paras levy. Tänä päivänä levy, joka ei ole heviä tai räppiä ja saa kuusi kuuntelua armonaikaa taitaa olla jo harvinaisuus. Etenkin internetissä. Se harmittaa itseänikin, koska en osaa ajatella, että minulla olisi minkäänlaista levyä kasassa, vaikka biisejä olisi jo aika monellekin. Eilen fiilistelin päässäni, että jos minulla olisi 2000 euroa rahaa, laittaisin heti Cut To Fitit painoon, painaisin kirjan näistä paskoista ja duunaisin tupla-7" Torn Apart & Burnt To Ashes, silläkin uhalla että minulla olisi sitä vielä 40 vuoden päästä täysi varasto. Siinä on sellainen kahden pienen levyn kokonaisuus, joka tietyllä tapaa tuntuu pelottavankin rehelliseltä ja suoralta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti