"Mul on kiva iltapäivä menee tunti lujaa, 23 tuntii onki sit umpikujaa."

Tänään on ollut kiva päivä. Tässä on rampannut kavereita vaikka kuinka paljon, tein kaksi biisiä joihin olen oikeasti tyytyväinen, ja olen kuunnellut lähinnä tätä biisiä elämääni sopivan kertosäkeen vuoksi:

Kaiken tekeminen on tänään tuntunut onnistuvan vähintäänkin hyvin, on ollut ihan hillitön flow riesana koko illan ja tuntuu vain siltä ettei vuorokausissa tunnit oikein riitä. Ja muiden ihmisten tulojen ja menojen odottamiseen menee aina liian monta minuuttia vuorokaudesta, se tuntuu vähän turhalta. Kuitenkin voin olla ihan hyvillä mielin, ei vituta enää yhtään että kone tyhjeni kaikista tekeleistä, kun on alkanut oppia jo sen, että kaikki häviää ja menee joskus kuitenkin, sama se on sitten vain mennä virran mukana ja fiilistellä tekemisiään sen aikaa kun ne ovat olemassa. Sitten voi tehdä taas lisää, mennyt on mennyttä eikä sillä ole merkitystä ellet pysty pysymään jotenkin järkevästi elossa tässä hetkessä. Olen nähnyt liian monta entistä kovaa jätkää elämäni aikana. Vaikka mitä tarinoita, tämä jätkä oli vitun kova tyyppi punkkipiireissä 80-luvulla. Luultavasti se sama pallomaha silloinkin vain pölli kaljoja bäkkäreiltä ja sammui ennen kuin näki yhtään bändiä. Soittamisesta puhumattakaan. Mielestäni Inferian Hude on tässä suhteessa siisti tyyppi, ja minusta on hienoa että Vili pääsi soittamaan kitaraa bändissä, joka on ollut olemassa pitempään kuin hän itse. Inferia perustettiin 1989, ja Hude on painanut sitä eteenpäin koko ajan vaikka muilta on loppunut usko tai toivo kesken. Rakkaudesta nyt on pornogrindin kanssa tarpeetonta jauhaakaan, totta kai ne naisia rakastavat. Kaikki taitavat olla parisuhteittensa kanssa melkoisen pallot jalassa, mikä on hauska yksityiskohta.

On melko mielenkiintoista nyt tehdä noita räppihommia. Ensinnäkin siksi, että mun lähipiirissä on paljon enemmän ihmisiä, jotka ymmärtää tuollaisen musiikin päälle, kuin minkään muun meikäläisen tekemän musiikin päälle. Siksi niitten soittaminen ihmisille on melko jännää. Yksin kuunnellessa ei korvat punota, mutta kun soittaa niitä muille, pitää äkkiä "mennä hakemaan vettä" tai "käymään kusella". Ujostuttaa melko paljon enemmän, kuin jonkin grindin soittaminen, ehkä siinä toisaalta on sekin, ettei tässä ole muita tekemässä niistä jutuista parempia, se on kaikki omalla vastuulla. Ei pääse pakoon mihinkään. Kivempaa se on siinä, että kirjoitan niitä kuitenkin suomeksi, ja saa tavallaan enemmän tilaa sille teksti ja fiilistelypuolelle.