Juttui

Maailmankaikkeus on tänään ollut minulle taas hyvä, vaikka sää on ollut sateinen ja ihmiset tuntuvat edelleen olevan jossain ihan muualla kuin Lahdessa. Käytiin taas soittelemassa, mistä laitan jotain pätkää interverkkoon sitten myöhemmin kun jaksan ja kykenen leikkelemään sitä vähän pienemmäksi rauhassa. Pääsin tuossa Antillakin saunaan ensimmäistä kertaa joulun jälkeen, ja naureskelin että olen aika helvetin hyvä suomalainen kun en käynyt armeijaa ja käyn saunassa vain kahdesti vuodessa, vaikka siitä pidänkin. Rajojen puolustus tai niiden ylittäminen toisten poliittisten intressien takia ei vain kiinnosta ja saunassa ei tule käytyä, kuin yleensä Pertunmaalla käydessä tai kavereitten bileissä, eli harvemmin.  Huomasi kyllä, ettei ole ihan hetkeen noin heikossa hapessa ollut, pää oli saman tien vitun kipee, punoitin kuin retiisi ja tuntui että taju menee millä hetkellä hyvänsä.

Silti taas siinä puolipsykedeelisessä olotilassa yritin takertua siihen olemassaolon laitaan ja ymmärtää mitä päässäni tapahtuu siinä tilassa. Se vastaa vähän sitä väsymystä, kun aivot ovat melkein unessa, mutta keholla on jotain pientä tekemistä, joka yrittää ja tavallaan myös pakottaa pitämään aivot hereillä. Kun oikein keskittyy, voi kuvitella tuntevansa kuinka aivoissa erittyy melatoniinia ja muita jänniä yhdisteitä, jotka yrittävät kertoa sinulle, että olisi aika kallistaa pää tyynyyn ja sammuttaa aivot. Saunassa se johtuu luultavimmin vain samasta syystä kuin migreeni ja sientenkin vaikutus, eli aivoverenkierto tietyillä alueilla vähenee, ja käytät niitä osia aivoista, joihin et normaalisti ole tottunut. Ja se on vähän niinkuin hyppäisit äänimiehenä vieraassa tilassa puikkoihin miksailemaan bändiä, et tiedä miten patchaukset menee ja kuinka asiat täällä päin hoidetaan.

Olen monesti lähes pyörtynyt, menettänyt kehoni hallinnan ja voimat, pudonnut lähes maahan, mutta tajuntani olen menettänyt vain kerran elämässäni. Se on viimeinen asia, joka tässä kehossa sammuu missään olosuhteissa, siitä olen niin kiitollinen ja katkera, että pidän siitä kiinni viimeiseen asti. Silti pitäisi olla sen verran rahaa, että voisi syödä vähän tasaisemmin, ja voisi vähän paremmin. Tänään olen syönyt kaksi lohivoileipää, toisen aamupalaksi, toisen iltapalaksi, ja nyt loppui leipä vaikka lohta vielä vähän olisikin. Huomisen ruoka pitää kikkailla pöytään taas jostain sitten. Onneksi kaupat sentään ovat auki normaalisti, niin ei tarvitse jonottaa tuntitolkulla siksi, että suomalaiset pelkäävät kaljan loppuvan maitokaupasta. Meikästä on melko kuvaavaa, että tänäänkin jonossa kaikkein ystävällisin ja parhaiten käyttäytyvä ihminen oli yleisen pilkan kohteena tässä kaupungissa oleva spurgu. Muutenkin minä arvostan sitä miestä tietyllä tapaa, se ei ole mikään vitun idiootti. Se oli ostanut kirpparilta kitaran tuossa viikko takaperin, toivottavasti ei vielä pantannut sitä viinaan, koska puhuttiin että se kannattaa opetella soittamaan niin voi saada edes viinansa maksettua sillä hommalla.

Muut lähtivät baariin supistamaan tajuntaansa, minä jäin tänne kissojen kanssa kuivattelemaan tuon kevyen kesäsateen jäljiltä, jos olisi oikein tomerana niin siivota pitäisi, pikkukissa kusi sotkuprotestina lattialla olleen pizzalaatikon päälle, eikä sitä siitä oikein voinut syyttääkään, vaikka vituttihan se. Saisi kyllä opetella istumaan tuolla vessassa, niin kuin kaikki muutkin meistä joutuvat tekemään..