lauantai 23. kesäkuuta 2012

Jumijamijuhannus


Tahdon näyttää mitä soittaminen muiden ihmisten kanssa mielestäni parhaimmillaan on. Se on puhdasta johdatusta, kenenkään ei tarvitse sanoa sanaakaan, ja yhtäkkiä jostain ihan eri jutusta tuleekin jotain ihan muuta, jota sitten soitellaankin niin kauan että kamerasta täyttyy muistikortti, ja vielä vartti sen jälkeenkin. Tuossa oli jotain siistiä, vaikka se perustuukin yksinkertaisiin juttuihin, mutta silti eilen pääsin soittelemaan sitä pseudoNeurosista rummuilla, joten olen kaikin puolin enemmän kuin tyytyväinen juhannukseen. Tänään pääsee uudestaan, ja saadaan lainata laulukamojakin. En malta odottaa. Soittaminen olikin sitten parasta eilisessä, kun muuten kaupunki oli melko tyhjä. Missään ei tapahtunut oikein mitään, ja Viliä lukuunottamatta vastaan ei tullut yhtään tuttua missään vaiheessa. Oli vähän outoa sitten aina vain vaihtaa baaria, jumittaa siinä pöydässä sen aikaa että pojat saa yhden kaljan juotua, ja siirtyä seuraavaan. Ei oikein ollut sellaista juhannusfiilistä missään välissä.

Näin unta siitä että himaan tullessa ovi oli selällään, ja joku oli levitellyt kaikki kengät ja kenkätelineen hajalleen rappukäytävään. Oli melko hämärää, sellaista kuin nyt on ehkä kolmen aikaa yöllä. Sain lapata niitä kenkiä takaisin kaksin käsin ja vahtia ettei kissat karkaa. Sitten vähän ajan päästä tänne tuli Eetun mukana joku isompi porukka ja ihmettelin että oliko joku niistä heitellyt kaikki eteiseen, vai oliko joku murtautunut tänne. Sen verran suunnilleen muistan unesta, mutta jokin pieni kuumottelu-elementti siinä kuitenkin oli. Se että joku oli murtautunut meille, ja saattoi olla siellä vieläkin. Luultavasti siksi, että laitoin tuon Burnt To Ashesin eilen nettiin ja tuntuu siltä että päästän tuntemattomia sisään. Tuntuisi aika selkeältä Jungilaiselta reaktiolta.

Nälkähän tässä vähän vaivaa, kuivaa ruisleipää ja graavilohta menuussa tänään, ja mikäs sen parempaa voisi oikeastaan ollakaan. Jos maitotilanne antaa periksi, niin voisi ottaa kaakaon vielä siihen kylkeen, päivä on suunnilleen täydellinen jo heti lähdössä. Tuosta soittelusta vielä, on hienoa että Eetukin tykkää soittaa tuollaista. Aina kun ollaan oltu katsomassa jotain sludgebändiä, se sanoo niitä vitun tylsiksi, nyt se oli onnessaan kun voisi mahdollisesti ryypätä keikalla samalla kun soittaa, kun ei tarvitse koko ajan olla sahaamassa. Ehkä nyt vähän aikaa käydään soittelemassa ennen kuin keikkoja aletaan hoitaa, mutta ideana olisi vihdoin saada se bändi, jossa kaikki voi vaihdella soittimia lennosta, ja eri juttuihin saa eri fiilistä eri soittajien kautta. Jos joku osaa soittaa trumpettia, niin mun puolesta saisi tulla soittelemaan. Kaikilla oli eri nimi tälle jutulle, meikän oli Neurosis läppänä Narcosis, Eetu ehdotti Heidin Stronbows vitsiä Bongstrokesia ja Antti halusi että oltaisiin Stubborn Bastards. Päädyttiin kompromissiratkaisuun ja ollaan
NARCOTICBONGSTROKESFORSTUBBORNBASTARDS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti