perjantai 15. kesäkuuta 2012

Grindibisnes kannattaa

Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää. Kävin palauttamassa grindibileitten ja lauantain örvellyksen pullot, ja niistä kolmesta muovikassillisesta tulikin 13,55 euroa, vaikka Tornion pojat koittivat kovasti rampauttaa tätä juomalla Haaparannan tuliaisia. Siltikin, ihan kunnioitettava summa 15-senttisistä. Ajattelin päässäni, että hiphophurraa, näillähän tekee saatana lihamurekkeen ja ostaa uudet perunat ja kaikki. Vaivalla kaupassa katselin halvimpia mahdollisia vaihtoehtoja, ja ostin kissoille vielä ruokaakin. Kassalla sitten alkoikin paukkua jo 16 euron korville, kissanruokaakaan ei oikein voinut jättää pois, joten tiskille jäivät uudet potut ja voi, sekä kerma. Sain ostettua murekkeen, mutta sitten meillä on pelkkää lihamureketta, joka menee varmasti taas jo tähän ensimmäiseen parin päivän nälkään, eikä siitä taas jää huomisellekaan yhtään mitään. Tässä on köyhyyden ongelma. Kaikki ruoka pakataan nykyään jenkkimallisesti vitunmoisiin bulkkipäkkeihin. Ei osata ajatella, että vaikkapa yksin syövät eivät tarvitse jotain 300 gramman pekonipaketteja, 24 kananmunaa, tai mitä lie. Halvin paketti kananmunia oli kyllä onneksi neljän paketti, mutta sekin oli sitten "vitun onnellisen kanan munia", jonka varjolla hinta on saatu hilattua päälle euroon. Millä sä kanankin onnellisuuden todistat? Entä jos se nimenomainen kana pitäisikin alistuksesta, ja olisi kaikkein onnellisimmillaan kahleissa? Mitä jos se olisi sille jatkuvaa orgasmia, ja tämä vapaana kulkeminen vain masentaa sitä, kun se tajuaa oman merkityksettömän roolinsa tässä äärettömän suuressa kosmoksessa?

Lisäksi se, mitä kaikki hokevat: tehkää ruokaa enemmän, ja pakastakaa se. Ei toimi tässä taloudessa. Jos mä teen ruokaa enemmän, sitä vaan kuluu enemmän. Ensinnäkin täällä pyörii niin paljon ihmisiä, jotka "maistaa vaan ihan vähän", ettei siitä meinaa riittää kahdelle muutenkaan, toisekseen mä olen tehnyt kaksi makaroonilaatikkoa ja ajatellut, että siinä on pariksi päiväksi, ja nähnyt miten me Eetun kanssa vedetään ne molemmat samana iltana.

No, jospa sitä improvisoi sitten jotain. Heittää vaikka vaniljajogurttia kerman tilalta ja syö leivän loppujen kanssa. Sekin on harvinaista, että meillä on alettu syödä leipää, pitkälti siksi että Eetu kantaa sitä duunista. Onpa taas ensimmäisen maailman ongelmia meikäläisekin. Melkein naurattaa. Sen sijaan Neurosiksen Enemy of the Sun tuntuu parantuvan joka kuuntelulla, olenhan minä kuunnellut sen tuhansia kertoja aiemmin, mutta nyt vinyylin tultua ei ole juuri mikään muu soinutkaan. Jokainen puoli on oma kokonaisuutensa, eikä viimeiselle puolelle mahdu mitään muuta kuin täydellinen Cleanse. Oli vähän urbaani zen-fiilis kanniskellessa pullosäkkejä staattisella voimalla ja kuunnellessa rumpujen pauketta ja didgeridoota. Nyt voisin mennä kiroilemaan sen lihamurekkeen kanssa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti