perjantai 22. kesäkuuta 2012

Burnt To Ashes

Bandcampista löytyy yksi uusi pieni levy, Burnt To Ashes. Tässä on jotain sellaista mistä tykkään ihan vitusti. Tuotannollisesti se on hyvin lo-fi, halusin siihen sellaista pehmeän lämmintä suhinaa, jota sain tuosta mun keikkailu Shuresta paremmin, kuin Carollin instrumenttimikrofonista.  Se tuo mukavan analogista fiilistä kylmään digitaalimiksaukseen, toisaalta se tekee noiden digikompuroiden käytöstä vähän vaikeampaa, kun ne meinaa leikellä vääriä ääniä pois. Mutta taistelemalla siitä selvisi. Halusin tehdä jotain epävireistä selkeästi, koska se on kantava teema tuossa läjässä biisejä. Näistä Starstruck ja Spinelight olivat säilyneet kovalevytuhosta, kun olinkin tallentanut ne epähuomiossa tietokoneelle, joten otin ne pohjat sitten miksattavaksi tähän mukaan. Kolme muuta biisiä on tehty toissapäivänä.

See Through My Skin

Toissapäivänä niiden räppijuttujen nauhoittamisen välissä päätin vaan soittaa kitaralla jotain muuta välillä, ja tämä biisi sieltä tuli ensimmäisenä ulos. Soittelin sen sisään, ja aloin vähän miettiä sanoituspuolta, sitä kaikkea mitä sitä ihmisille aina itsestään näyttää ja miten paljon muut näkevät tahtomattasi läpi. Olen läpinäkyvyyden nimissä aina ollut kaikesta helvetin avoin, ja joku vähänkin pitempään näitä lukenut tuntee meikäläisen pään sisällön jo varmaan paremmin kuin minä. Siksi tuntuu siltä, että kun huomaa jonkin olevan paikaltaan, rikki tai kadoksissa, on jotenkin voimaton itse sitä etsimään. Luulee kaivaneensa joka nurkan jo valmiiksi, pitäneensä kaikki paikat siistinä, ei se voi täällä missään olla.  Toisaalta minä en myöskään tunne häpeää sen vertaa, että pitäisin mitään oikeastaan sisällänikään, joten välillä ulkopuolisten suorittamat korjausliikkeet ja muistutukset siitä, että kaikki muut eivät pelaa yhtä avoimilla korteilla, voi olla ihan paikallaan. Ei tämä nyt onneksi kuitenkaan mitään Jippu-tason paskaa ole.

5.30 a.m.

Tämän biisin tein edellisen jälkeisenä yönä, kun tässä Raxin ja Sheriffin kanssa puhuttiin kaikkea suhteellisen diippiä. Sheriffi oli tekemässä lähtöä, ja kun Cubase oli kerta auki, ajattelin että teenpä tässä samalla biisin. Nauhoittelin sen ykkösillä ja Sheriffi, joka oli jumittunut sohvalle kuuntelemaan tokaisi että "vittu mikä melodiapää jäbäl o!" Se jäi nauhalle joten jätin sen sinne, ja laitoin siihen perään vielä Cut To Fitin Edustuksellisessa Byrokratiassakin käytetyn kasetin puolen vaihtosamplen, jota selitän tuossa kohta. Koko biisi jatkaa tuon ensimmäisen ideaa pitemmälle. Jos sisällä on jotain mikä on vähän vinksallaan, se luultavasti odottelee heikkoa hetkeä ja ottaa vallan.

Starstruck

Kasettisample on tässä välissä, koska tähän biisiin sai mielestäni aivan loistavan C-kasettivonkumisen. Lisää sellaisia lo-fi-hommia, jotka tuo mieleen oman lapsuuden ja nauhoitetut C-kasetit ja niiden edessä tuntitolkulla istumisen. Pertunmaalle 90-luku taisi tulla oikeastaan vasta milleniumin vaihtumisen jälkeen. Tämä biisi kertoo universumin laajentumisesta, siitä miten kaikki kasvaa suuremmaksi, ja kaikki siinä olevat asiat jäävät merkityksettömän pieniksi, äärimmäisen olemattomiksi. Niin käy niin universumille, kuin ihmismielelle. Mitä vanhemmaksi elät ja mitä enemmän näet asioita, sitä isommaksi kasvaa perspektiivi, ja ennen niin suuret asiat jäävät pienemmiksi ja menettävät merkitystään siinä mittakaavassa, jonka tajunta saa. Se on vähän pelottavaa. Lopulta me olemme yksin jossain valtavassa tyhjyydessä, jossa sitten menetämme elämänilon ja luovutamme. Ellemme ole niitä "onnekkaita", jotka kuolevat ensin, vielä vakuuttuneina omista aatteistaan ja merkityksistään.

Spinelight

Oma tribuutti Djangolle, joka liittyy ehkä enemmän siihen yhteen vanhaan novelliin. Enhän mä nyt samalla tavalla osaa soittaa, enkä yrittänytkään, ennemmin tahdoin jonkin sopivan väliosan noiden erilaisten juttujen väliin, ja tämä on toisaalta ihan erilainen kuin kumpikaan, mutta samaa mollikuolemista tässäkin on. Tekosyy vaihtaa 12-kielisestä 6-kieliseen kitaraan.

Kun Mä Kuolen


Tämänkin tein siinä vähän ennen seitsemää aamulla, kun jäin yksin ajatusteni kanssa. Surutyötähän tämäkin selkeästi vielä on. Kuunnelkaa koko paska ajatuksen kanssa, lukekaa noita sanoja, keskittykää siihen ja haukkukaa sitten paskaksi. Ei kai sillä ole mitään arvoa kenellekään muulle kuin minulle, mutta se on sitten tehty taas vaikka niille hypoteettisille lapsenlapsille, jotka saa tuosta kuunnella mitä kaikkea se pappa oikein duunasi ennen kuin sitten asettui johonkin rivitalokaksioon ja rauhoittui... Not.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti