Syystä köyhä..

Kun köyhä asetetaan valintatilanteen eteen, jossa kysytään syötkö tänään, vai "fuck it!", köyhä, mikäli on varustettu yhtään samoilla luonteenpiirteillä kuin minut, jättää syömättä. Vähän saman kysymyksen eteen asetin itseni tänään, kysyessäni itseltäni, maksanko DNAlle laskut, joita tulee joka päivä lisää, vaikka niitä on maksanut ajallaan pois, ja joiden summa nousee vaikka laitoin netin kiinni. Päätin ostaa mieluummin Portisheadin toisen ja kolmannen levyn, siitä simppelistä syystä, että ne ovat aivan tajuttoman kovia levyjä, kun tahtoo luoda yhtään mitään. Ne ovat kauniita ja inspiroivia, täynnä fiiliksiä. Lisäksi odottelen postista Neurosiksen Enemy Of The Sunin tuplavinyyliä, muuhun eivät rahat sitten riitäkään. Mutta eipä tarvitse luultavasti kauaa opiskella, että minulla ovat luottotiedot menneet. Silti valitsen ennemmin sen, kuin opintolainan. Velaton, rahaton, vapaa. Ei vapaa tekemään niitä asioita, joita yhteiskunta ajattelee vapautena (eli siis ostamaan juttuja ja palveluita) mutta aivan täysin vapaa toteuttamaan itseään, ja hautaamaan viimeisetkin pelot jonkinasteisesta sopeutumisesta sokeiden valtakuntaan. Voisin lähteä pois täältä, perustaa jonkin erityispedagogisen koulun jonnekin päin Aasiaa ja elellä vuorella täysin tyytyväisenä. Alkaa olla kiinnostuksen taso taas vähän sitä luokkaa.

Käytiin tuossa jo Raxin kanssa heittämässä yleisesti tunnustettu messias, maailmanpelastaja, Suomen kovin räppäri ja muutenkin ihan mukava jätkä Jaska L. Helsinkiin aloittelemaan uutta elämäänsä. Ajelin sitten osan matkaa takaisin migreenipäissäni, vittu että tykkään siitä hommasta aina päänsäryssä, vituttaa muutenkin ja ihmiset tulevat liikenteeseen esittelemään egojaan, kun tarkoitus olisi vain selvitä suhteellisen nopeasti pisteeseen Koti. No, tähän nyt kuitenkin selvisin, söin banaanin, ja tajusin ettei se kyllä riitä mihinkään. Lisäksi en vieläkään ole muistanut käydä suihkussa, joten olisi korkea aika, koska haisen ihan perseelle.  Huomenna on pitkästä aikaa Cut To Fit -treenitkin, mikä on ehkä paras elämässäni tapahtunut asia viime keikan jälkeen. Sitä huutamista on nimittäin jo vähän kaivannut keskeiseksi osaksi elämäänsä, kun on kaikessa muussa niin vitun paska. Jos sitä vaikka saisi vähän energiaa taas siitä touhusta. Parempi olisi.