Hengissä ollaan.

Musiikin tekeminen on parhaimmillaan niin hienoa. Tulet aamu viideltä kotiin, juot aamukahvin ja nauhoitat jonkun sellaisen pohjan, joka on pitemmän aikaa pyörinyt käsissä vailla mitään selkeää tarkoitusta, ja yhtäkkiä, kun vain rakentelet sitä tajunnanvirran omaisesti, huomaat että sinulla onkin käsissäsi yksi parhaita biisejä, mitä olet koskaan saanut paskoilla lapasillasi väkerrettyä. Vaikka en nyt ottanutkaan taas mitään yhden päivän projektia, niin seuraavan demon tekemisetkin alkavat hahmottua. Minun on helpompi työskennellä sellaisten vartin pätkien kanssa, siis tehdä ennemmin pieniä kokonaisuuksia, kuin lähteä kasaamaan jotain kolmen vartin albumin mittaa. Ajattelin, että kun saan nämä tehtyä, istutan ne läjään tuon Torn Apartin kanssa, ja teen niistä ehkä jonkun levyn. Nämä biisit tuntuvat olevan enemmän tähtiintuijottelua ja fiilistelyä, vaikka voisihan sitä yrittää vääntää jonkun kunnon akkarirunttauksen, johon huutaisikin jotain. Akustinen grindibiisi. Se voisi olla hauska juttu, jota kukaan ei tajuaisi. Mutta tuo sisäisten ja ulkoisten universumien pällistely on nyt kyllä taas ollut viime aikoina kohdallaan. Jotain mystistä kevätahdisusta ja itsensä etsimistä on taas ilmassa, ja pitää vähän uudelleen jäsennellä ja jakaa ajatuksia osiin, katsella mistä ne on oikein tehty. Saapa nähdä, mihin se oikein johtaa....