maanantai 21. toukokuuta 2012

"Breeding has turned into a pastime, Death as recreation.."

Kuolema on rakentanut ihmisille kulttuurin. Se on ajanut kuolevaisia muurahaisia eteenpäin, kasaamaan niin korkeita kekoja, ettei neuroottisinkaan jumala voisi olla huomaamatta, mitä hänen luomuksensa pystyvät saamaan aikaan, kun yhdistävät omat rajalliset voimansa rakentaakseen jotain ajatonta ja rajatonta. Myös kuolemaan liittyvät rituaalit ja symbolit, jotka ovat aluksi olleet merkittäviä lähinnä uskonnollisten menojen kannalta, ovat muodostuneet omaksi kuvastokseen, jota tämän päivän pop-kulttuurissa viljellään seksiin liittyvien kuvien ohella jo melkein niin paljon, että niiden merkitys on laantunut. Ketä enää pelottaa teini-tytön laukun kyljessä pönöttävä pääkallo? Alunperin ihmiset ripustivat pääkalloja näkyville paikoille varoittaakseen muita siitä, että vastaavanlainen kohtalo voi odottaa jokaista, joka eksyy liian lähelle kallon ripustajaa.  Tänä päivänä se on lähinnä jonkin bändin maskotti, tai "fäshön steitment", jonka vakaumuksellinen arvo jää huomattavan tehokkaasti sen muodin varjoon. Ihminen on kuolemaa pakoon juostessaan kompuroinut maalipurkkeihin ja kitaroihin, luonut kiireisessä epähuomiossaan jotain sellaista, mitä edes kristittyjen enemmistö ei voi uskoa jumalankaan saaneen aikaan. He tosin päätyivät siihen tuomioon, että kaikki tällainen epäsovinnainen, eli siis aito ja rehellinen taide, on suoraan saatanasta. Tavallaanhan se onkin, kun saatananpalvonnan ja satanismin keskiönä pidetään sitä yleisintä näkemystä, jonka mukaan ei tarvita itsen ulkopuolisia jumaluuksia päättämään omasta elämästä ja tekemisistä.

Pyramidit ovat selkein, massiivisin ja symbolisin esimerkki kuoleman ajamasta kulttuurista, jossa ihminen on koittanut kompensoida omaa pienuuttaan elämässä suurella kuolemalla. Vapaiden miehien laumat rakensivat näitä suuria rakennelmia, joiden merkitystä voidaan arvailla yhä, mutta todennäköisimmät kaksi selitystä, joita olen viime aikoina pohtinut muissakin yhteyksissä, ovat valtava avaruuskello ja hautaholvi, jotka eivät myöskään sulje toisiaan pois. Luultavasti pojat on raksalla katselleet tähtitaivasta, ja kelailleet että olisiko vähän hienoa, jos rakennettaisiin ihmisille sellainen valtava kompassikello, jonka avulla he pystyvät määrittelemään oman paikkansa universumissa tähtien perusteella? "No perkele, tempastaampa kasaan!" Siinä sai faaraot samalla vähän isommat muistomerkit omalle elämälleen sitten samalla. Ehkä heidät haudattiinkin niihin siksi, etteivät he asettuneet vastustamaan hanketta, ikään kuin mesenaatteina. Raamatussa puhutaan Baabelin tornin rakentamisesta, ihminen tahtoi rakentaa tornin taivaaseen, koska ilmeisesti oli tehtävä maailmasta jonkinlaista reklamaatiota sen luojan suuntaan. Jumala ei ollut tästä kauhean innoissaan, hajotti tornin ja laittoi ihmiset puhumaan eri kielillä, ettei homma koskaan etenisi. Samaa on havaittavissa millä tahansa suomalaisraksalla tänä päivänä, ainakin niiden tarinoiden mukaan, joita olen rakennustyömailta kuullut. Vakavasti puhuen tässä on taas yksi tarina, jolla kuolevaiset ihmiset ovat leirinuotion ääressä selitelleet toisilleen sitä, miksi eri ihmiset puhuvat eri kielillä.

Keskiajalle tultaessa kuolema muuttui osaksi arkipäivää, sen vaikutus ihmiseen henkisenä olentona oli alistava ja lamauttava. Jokainen puupiirros ja kirkon kuvaus helvetistä meni läpi, koska nuo arvoperspektiivissä tavan ihmistä isompana kuvatut miehet tiesivät mistä puhuivat, koska heidät piirrettiin tavallista ihmistä isompana. Tämä ristiriita ei mietityttänyt juuri ketään, koska toisinajattelijoita oli paljon nykypäivää helpompi saada hengiltä. Uskonto onnistui kääntämään ihmiskunnan henkisen kasvun kelloja reippaasti taaksepäin. Vaikka ihmiset näkivät kuolemaa ympärillään ja tavallaan turtuivat siihen, koska oma elämä oli varmasti karumpaa, ja kuolema lähinnä vapautus, on sitä luultavasti kyllä pelätty aivan samalla tavalla kuin aina ennen ja jälkeenkin. Mitä enemmän ihmiseltä on riistetty uskonnon rakentamia harhakuvia, sitä pelokkaammin hän on katsonut kuolemaa, sillä sitä alastomammalta ja pahemmalta se on näyttänyt. Kun sen ympärillä ei ole siirtymän ja pelastuksen mystiikkaa, jää vain loppu. Vaikka se voi yhtä hyvin olla uuden alku, mutta meidän länsimaisen lineaarinen käsityskykymme ei vain riitä sitä suorilta käsin hahmottamaan, koska meille Raamatussa ja kaikessa muussakin maailmassa on alku ja loppu. Tiede on tosin näyttänyt, ettei loppua välttämättä olekaan olemassa, tulee vain olemaan niin järjettömän suuri tila, että kaikki ennenkin suuret asiat jäävät äärettömän pieniksi, etäälle kaikista muista asioista, eikä millään vain lopulta ole enää mitään merkitystä.

Kuolema on äärimmäisen tuttu vieras myös musiikissa ja kaikessa muussa taiteessa. Ei tarvitse edes kaivaa death metallia naftaliinista, sillä harvemmin on mitään varsinaista tekemistä itse kuoleman, kuin sitä edeltävän väkivallan tai sitä seuraavien ruumista kohtaavien luonnollisten tapahtumien kanssa. Siinä missä klassista musiikkia on aina kumarreltu jumalan lahjana ihmisille, kauniina ja harmonisena, on rytmimusiikki saatanan ihmiseen istuttamaa pahetta. Mitenkä, kun katsotaan tämän päivän myyntilistoja, kumpihan tätä jatkuvaa dualistista sotaa näyttäisi oikein johtavan? Toisaalta kiitos piratismin, myös saatanan osuus kakusta on pienentymässä, että periaatteessa tässä olisi uskonnollisille ryhmille loistava markkinarako lähteä kannustamaan piratismiin. Ai miksi ei? Ai niin, siksi että kaikki Yhdysvaltojenkin suurimmat mediayhtiöt ovat pääasiassa juutalaisten, jumalan valitun kansan omistuksessa.

Kun blues nosti päätään, se leimattiin heti Saatanalliseksi, koska se ei kummunnut valkoisesta herrarodusta, vaan oli pakanallista ja viittasi ihmisten alkujuuriin. Blues-muusikot omalta osaltaan heittivät pökköä pesään, mikä oli suhteellisen helppoa länsimaisen luokkayhteiskunnan kastittomana, joka oli aina perseauki ja valmis kuolemaan kausi-influenssaan. Tämä siitäkin huolimatta, että monien blueskappaleiden aiheet ovat vahvasti uskonnollisia, ja suhtautuvat kuolemaankin ehkä vähän kaivatenkin. Tästä musiikista kehittyi vuosikymmenien päästä sitten saatanallinen heavy metal, joka on jaksettu assosioida kuoleman ihannoimiseen heti sen syntymästä asti. Itse olen vähän pettynyt koko heavy metalliin tässä suhteessa, en kuoleman ihannoimisessa, vaan suhtautumisessa siihen. Viimeisin älykkäästi kuolemaa lähestynyt levy taitaa olla Gojiran The Way of All Flesh, vuodelta 2008. Eipä juuri kiinnosta teemalevyt jonkun akan vasaralla nuijimisesta.

Tänä päivänä kuolema on sidottu seksiin erottamattomasti. Selkeimmin se on nähtävissä vaikkapa vampyyrien suosiossa populaarikulttuurissa, vaikkakin zombit ovat enemmän kuolleina, vähemmän seksikkäinä tehneet taas aivan uutta nousua. Seksistä on tullut ihmisille luonnollinen tapa viettää aikaa, se mikä ennen oli vain välttämätön pakko lajin säilymisen kannalta, on nyt pääasiallinen tavoite vähintään kolmelle illalle viikossa. Tämän rinnalla kuolema on muuttunut viihteeksi, erilaisia CSI-hommia on varmaan miljoonaa ja sota tulee televisiosta nappia painamalla olohuoneeseen perheen pienimpienkin iloksi. Koko maailma on välittömyyden myötä raaistunut, sensuuri on muuttanut muotoaan ennemmin siihen, ettei mitään voida jättää näyttämättä, jolloin keskeiseen asemaan nousee se, miten aihetta käsitellään. Yleisen mielipiteen ja näkemyksenn vastaiset asiat on helppo tehdä naurunalaisiksi. Kukaan ei tahdo kannattaa häpeällisinä pidettyjä arvoja, koska häpeä on kuolemaakin pahempi rangaistus riittävän monelle.  Mietittäessä toimituksessa, mikä on mediaseksikästä ja mikä myy, on helppo kaivella kaiken maailman paloittelusurmat ja pikkulasten tappamiset, koska ihmiset tulevat haaskalle kuin korppikotkat. Kuolema on aina kiinnostavaa, vaikka ihminen ei pyrkisikään sitä tiedostavasti tutkimaan. Ainakin voi rakentaa omaa elämäänsä sen varaan, että minä en ole löytynyt jätesäkissä roskalavalta, niinkuin tuo mies, ja olen saanut elää muutaman vuoden pitempäänkin. Kuten aamulla sanoin, kuolema määrittää rajat, ja antaa elämälle tarvittavan kontekstin. Oli kyseessä sitten oma tai toisen ihmisen kuolema.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti