keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ote oppimispäiväkirjasta


"Tänään pidetyt tunnit olivat pienestä draamapelotteesta huolimatta kuluvan jakson parhaimmat ja mukavimmat. Ehkä selkeämpi on nyt erottaa omassakin päässä, että toiminnallisuus ja ”draamallisuus” itsessään eivät ole ne vastenmielisimmät jutut, vaan se käskystä hyppääminen, esiintyminen. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö osaisi olla ihmisten edessä, tai heittäytyä mukaan tuntemattomaan. Soittohommien kautta vaihtuvat olosuhteet, improvisoidut settilistat ja jatkuvat yllätykset ovat tulleet tutuiksi. Soitan kuitenkin bändissä, joka ei tavallisimmin tiedä vielä keikalle ajaessaankaan, että missä ja miten sitä tänään oikein soitetaan. On ennemmin sääntö, kuin poikkeus, ettei paikalla ole täyttä äänentoistoa, ja sitten sitä huudellaan megafooneihin tai päin ihmisten naamaa. On silti aivan eri asia esittää jotakin itsensä ulkopuolella olevaa, jotain sellaista, mikä ei tule sinusta. En nauti siitä, mutta teen senkin täysillä. Äärimmäinen samastuminen ja empatia kai tekevät helpommaksi omaksua "erilaisia hahmoja", joiden kautta lähestyy tilannettaan. Pieniä improvisaatiojuttuja ja niiden purkua, sitten tutkittiin itseään oppijana. Kaikki omaa kognitiivista puolta koskeva on toki mielenkiintoista, mutta koen sen olevan ainakin tältä oppimisen osa-alueelta itsestäni jo aika loppuun kaluttu. Tiedän miten opin, mikä toimii ja milloin asia jää päähän, joten voin keskittyä vain oppimaan asioita.

Kaikenlainen keskustelu muiden kanssa on minusta mielenkiintoista, ja vaikka monet varmasti ajattelevat minun purnaavan aina vastaan tai esittävän vain jatkuvalla syötöllä omia mielipiteitäni, on tarkoituksenani aina laittaa muita miettimään omia näkemyksiään. Minulla on kuitenkin aikaa prosessoida omiani kirjoittamisen kautta ihan riittävästi. Lisäksi, vaikka en voi sanoakaan erityisemmin ehdottomasti pitäväni kaikista maailman ihmisistä, ovat heidän tarinansa, mielipiteensä ja kokemuksensa minusta huomattavasti omiani kiinnostavampia. Omatkin kokemukseni tahdon aina suhteuttaa muiden kokemusten kautta, koska vaikka minulla olisi jostakin asiasta negatiivisia kokemuksia, ja kaikilla muilla positiivisia, en ehkä voi väittää olevani absoluuttisen oikeassa kokemusteni kanssa. Pyrin rohkaisemaan muita jakamaan omia kokemuksiaan olemalla avoin omasta itsestäni, toki se usein voi tuntua vieraasta ihmisestä vaivaannuttavalta, kun joku on heti aluksi kaula paljaana esittelemässä heikkouksiaan ja inhimmillisiä puoliaan. Toisaalta tahdon uskoa ja luottaa ihmisiin siinä määrin, että pystyn paljastamaan niitä puolia itsestäni myös täysin vieraille ihmisille. En silti usko, että kovinkaan monet ihmiset ymmärtävät minua oikein, jos ymmärtävät ollenkaan. Ihmisten ajatukset värittyvät kuitenkin aiempien kohtaamisten ja ihmisten kautta. 

Koen, että tämän samankin luokan kanssa olen tehnyt töitä yläasteelta asti. Kaikki samat keskeiset hahmot ovat siellä, samoissa nurkissa kuin yläasteen luokassani. Samat arkkityypit ovat olleet mukana jokaisessa ryhmässä, jossa olen tehnyt töitä tai opiskellut, mikä on melko mielenkiintoista, vaikka onkin minulle vielä vähän mysteeri, että miksi näin oikein on. Huomasin sen ensimmäistä kertaa lukioon mennessäni, aloin osoitella toiselle pertunmaalaiselle hahmoja yläasteeltamme, ja hän komppasi mukana suunnilleen jokaisen kohdalla, eli en ollut tulkinnoissani yksin. Seuraavaan työpaikkaan mennessäni huomasin porukan koostuvan taas samoista paloista, ja vaikka nyt en muista lukioporukasta mitään, huomaan näiden ihmisten olemusten olevan täsmälleen samoja, kuin edellisessä työpaikassani. Kokemusta vahvistaa toisaalta se, että vähintään yksi ihminen on kulkenut mukana molemmista ryhmistä seuraavaan.

Ryhmämme on siitä mielenkiintoinen, että se on ryhmäytynyt nopeasti. Ehkä vähän liiankin nopeasti, kun ajattelee että sen pitäisi kuitenkin toimia kasassa vielä toisen vuoden, välillä mietityttää, josko muiden naamat alkaisivatkin osaa porukkaa ärsyttää sitten melko äkkiä. Itse en pidä aivan jokaisesta, mutta pystyn kyllä toimimaan heidänkin kanssaan, ja tunnistamaan hyvät ideat, vaikka ne tulisivatkin itselleni muka jotenkin epämiellyttävästä suusta. En minä ketään kyllä vihaakaan, minulla ei vain ole osalle juuri mitään asiaa. Toisaalta  juuri ne ihmiset ovat ehkä niitä, jotka näkevät minut selvimmin ulkopuolelta, ja siksi juuri heidän näkökulmansa kiinnostaakin minua."

Tein viimeyönä pienen tönäisyn yllyttämänä Jungin persoonallisuustestin, jonka vastaukseksi persoonastani tuli INFP. En ensinnäkään ole koskaan lukenut tarkempaa kuvausta omasta itsestäni, ja mietin, että tältäkö idiooteista tuntuu, kun he lukevat horoskooppia. Siinä oli monia asioita, jotka olen aina kokenut selkeinä, eniten väärinymmärrettyinä ominaisuuksina, joita minussa on. Vaikka otan esimerkiksi musiikin, kirjoittamisen, kaiken itseyden ilmaisemisen äärimmäisen vakavasti, en ota itseäni yhtään vakavasti. Vaikka pidän ihmisten kanssa keskustelusta, heidän elämänkokemuksensa jakamisesta, ja ihan vain surujen kuuntelemisesta, en juuri pidä ihmisistä. Sanon aina, että minulle voi kertoa aivan mitä tahansa, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljoa, että jaksaisin kertoa kenenkään murheita ja nupinrakoiluja eteenpäin. Ihan mielenkiintoinen välihavainto tämä kyllä, nyt painin taas suomalaisen jänkhä-kuvauksen kanssa ja katson dokumenttia Buddhan elämästä.


6 kommenttia:

  1. Jokin hämmentävä sattuma nyt pallottelee tätä oppimista ja lukemista mun puolesta eteenpäin: Ensin Dalí johdatteli Nietzschen luo, ja nyt tuossa INFPien listassa oli Aldous Huxley, jolta en ole lukenut mitään, ajattelin että pitääpä lainata. Katsoin yöpöydälle, kirjaston kirjojen pinoon, ja olen tiedostamattani lainannut Aldous Huxleyn Ape and Essencen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kirja valitsi lukijansa!

      Poista
    2. Kerrankin näin päin! Nyt pitäisi vaan taistella tuon Punaisen Viivan läpi, että pääsee käsiksi tuohon ja saa ne palautettua ennen kuin oon taas kirjastolle vitusti velkaa.

      Poista
  2. Ohops, oli pakko tehdä testi ja INFP oli täälläkin tulos. Jungilla on muutenkin monia mielenkiintoisia teorioita varsinkin juuri tuota kollektiivista alitajuntaa tuli mietittyä kun tuon pyramidi klipin katsoin. Se voisi toimia selityksenä ehkä paremmin kuin dokumentin UFO teoriat.

    VastaaPoista
  3. Joo, vastaavaa mäkin ajattelin, että vähän loogisempaa että samalla alueella(kääntöpiirien välillä) elävät, samoja asioita (geometria, uskonnot, numerot ja rakentelu) harrastavat, samaan rotuun kuuluvat eläimet päätyy tekemään samoja asioita kohdatessaan vastaavanlaisia ongelmia, etenkin jos niillä vielä on ollut jokin yhtenäisten kulttuurien ja "kehittymättömämpien" aivojen vuoksi vahvemmin toiminut yhteinen alitajunta, jonkunlainen varasto, mistä ottaa ohjeita. Mutta käyttötarkoituksena se kello vaikutti mun mielestä niin ikiaikaiselta, että uskon siinä olevan perää. Etenkin, kun ne "Horoskooppijutut" siitä on laskettavissa tähtitieteseen.

    VastaaPoista
  4. Kyllä siinä varmasti olikin perää. Ja ne olivat tehneet monta jännää laskutoimitusta mutta kun alettiin vetään viivaa Pääsiäissaarten, Gizan, Ankor Watin ym läpi, laskemaan niiden etäisyyksiä ja miettimään et "Can all of this be just a coincidence?" niin tuntu et alettiin jo ihan hakemalla hakemaan... Mutta kaiken kaikkiaan hauska pätkä!

    VastaaPoista