sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Nietzsche

Aloin tuossa aikani kuluksi ja yleiseksi sivistyksekseni lukea myyttisen FriedriCHH! NIETZSCHE!!!n Antikristusta, ja olen melko onnellinen siitä, että olen saanut lukea miehen tekstejä välikäsien ja kommentaarien kautta ainakin kuuden vuoden ajan, ennen kuin varsinaisesti törmäsin itse mieheen. Jos olisin lukenut tätä 16-vuotiaana, olisin varmasti hurahtanut tähän yhtä täysillä, kuin jokainen henkisesti kuusitoistavuotias saatananpalvoja hurahtaa. Onhan tässä nyt kaikki kohdallaan, pituus on sata sivua pieneen vihkoseen painettuna, ei liian pitkä viimeisiä aivosolujaan sisäänhengittelevälle tai suoneen tykittelevälle "erilaiselle maailmanvihaajalle". Myös nimi on riittävän bad ass herättämään kiinnostuksen, ja teksti riittävän vaikea selkoista, jotta siitä voi vetää omat tulkintansa. Monella tavoin hyvinkin lähellä black metallin nykyistä muotoa. No ei, hän on monella tavoin hyvin mielenkiintoinen hahmo, lähinnä siksi että hän tuntui alkujaan lähinnä mesoavan mesoamisen vuoksi, ja tunsi sitten tajuavan itsekin, että ehkä se suuri mesoaminen ja paatoksellinen maailman polttaminen on tehnyt hänen omalle vakavasti otettavuudelleen enemmänkin hallaa.

Salvador Dalí ajoi minut vihdoin ja viimein Nietzschen syliin, hän sanoi pärähtäneensä nuorena saksalaiseen lähinnä juuri sitä kautta, että oli ensin taistellut ateisminsa puolesta, kunnes oli tullut vastaan saksalainen, joka oli wagnerieaanisesti toitottanut, että jumala oli paitsi olemassa, myös kuollut. Häntä ärsyttivät miehen masentuneen jyhkeät viikset, ja hän päätti tulla kaikessa Nietzscheä paremmaksi. Jopa viiksissä, minkä historia voi toki osoittaa ainakin käyneen toteen. Nietzschen tekstistä paistaa läpi hänen inhonsa ja vihansa ihmisten sovinnaisuutta ja maailman valmiutta kohtaan. Vaikka hän ilmaisee kaiken provosoivasti ja hyökkäävästi, on taustalta luettavissa mielestäni enemmän sen suuntaisia sävyjä, että häntä vitutti enemmän ihmisten tuudittautuminen valmiiseen moraaliin, joka on pääasiassa kristillisen maailman luoma ja valmiiksi rakentama. Hän oli siis heittämässä kaikkea kristillisen maailman luomaa romukoppaan, sukeltaakseen siihen tuntemattomaan, jota uskonnollinen maailma määrittelee pahuudeksi. Hän tahtoi tuhota koko hyvän ja pahan käsitteet, hävittää sellaisen mikä ei pärjää ajattelussa ja käytännössä itsekseen, vaan jota täytyy säälistä tukea ja pitää hereillä. Näin esitettynä en näe näissä ajatuksissa yhden yhtä ristiriitaa oman maailmankuvani kanssa. Mutta jos sitä ruvetaan kaivelemaan lukien Nietzscheä fundamentalistisen puusilmäisesti, kuten olen ikäväkseni aina saanut huomata monien tekevän, en ole monestakaan asiasta hänen kanssaan samaa mieltä.

Minä en olisi tuhoamassa ja hävittämässä kaikkia uskontoja, koska ne ovat merkkejä ihmiskunnan menneisyydestä, siitä alusta, jolloin ihminen on oppinut erottamaan totuuden ja mielikuvituksen eron, ja alkanut tyylillisesti leikitellä näiden kahden asian välillä, selittäen tosimaailmassa tapahtuvia asioita mielikuvituksen kautta, antaen elottomille ja hengettömille luonnon asioille ja tapahtumille sieluja ja henkiä. Vaikka kukaan ei uskoisikaan niihin, niiden tarinat kuuluisi mielestäni säilyttää. Uskonkin, että monessa tapauksessa kyse on todellakin ollut ennemmin ajan kuluksi keksityistä tarinoista, joita taas aikansa amikset, karvanoppia ja wunderbaumeja aasinsa korviin ripustaneet juntit ovat lähteneet kertomaan tosiasioina.  Silti on monesti tullut todettua, että vaikka luulen etten kykene enää ihmisvihaan, olen väärässä. Olen vain siitä onnekas, että olen ympäröinyt itseni älykkäillä ja hyvillä ihmisillä, enkä ole juuri tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Kun vähänkin pitempään joutuu altistamaan itseään ulkomaailmalle ja sen ihmisille, huomaa aina, että älykkäät ihmiset eivät ole mikään ihmiskunnan vakiovarustelu, vaan marginaali, joka tuntuu ympäröivän onneksi minut. Se auttaa pysymään järjissään, kun tietää että ympäröivät ihmiset eivät ole niin perseestä, kuin muut. Ehkä Nietzschellä oli hiekkaa vaginassa senkin takia, ettei hänelle oikein löytynyt kavereita, jotka vallitsevana aikana olisi olleet kaikesta ehdottoman samaa mieltä hänen kanssaan, ja hän päätti sitten olla eri mieltä vähän kaikesta. Ehkä luen kuitenkin vähän enemmän, ennen kuin alan mitään syvällisempiä psykoanalyyseja ilman ammattitaitoa ja osaamista suoritella. Mielenkiintoinen mies toki monella tavalla, varmasti myös vähän rakastunut omaan ääneensä, kun noin kovaa huusi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti