maanantai 23. huhtikuuta 2012

Nietzsche jatkuu.

Mitä enemmän Nietzscheä lukee, sitä enemmän sieltä löytää itselleen sopivia juttuja. Uskon tämän olevan yleistä, ja selittävän osaltaan miehen ajatusten levinneisyyttä joka suuntaan. Toki siinä on varmasti myös paljon omaa jyrinää, mutta uskon hänen olleen ennemmin menneiden aikojen turhautuneiden sävyjen kanavoija, joka niputti yhteen monien eri ajattelijoiden yksittäisistä ajatuksista jalostettuja johtopäätöksiä.  Hän tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta ei silti sorru olemaan sitä "ei mitään kellekään", vaan hänellä pysyy koko ajan fokus siitä, mitä hän on saarnaamassa. Monella tavalla mielenkiintoista tekstiä, ja saa vähän myös jonkinlaista järkeä, kun lukee samaan aikaan vähän hänen elämästään. Esimerkiksi lukemani mukaan hän itse ei ollut läheskään niin juutalaisvastainen, kuin hänen tekstejään sensuroinut antisemitistinen siskonsa, joka huolehti hänen arkistoistaan mielenterveyden järkkymisen jälkeen. Nietzschen kritiikki uskontoa kohtaan on vähemmän yllättäen samaa, jota minäkin olen aina esittänyt, luultavasti olen tietämättäni imenyt sen välikäsien kautta juuri hänen ajatuksistaan.

Uskonto, joka jakaa ihmisen moraalin hyvään ja pahaan, määrää itse eron näiden välille ja sanoo, että niiden toteuttaminen tässä maailmassa on tärkeää vain, jotta päästäisiin seuraavaan elämään, on vinksahtanut. Lähinnä siksi, että se kieltää elämän kauneuden ja arvon sellaisenaan, kieltäytyy näkemästä ihmistä vapaana toimijana mahdollisuuksien maailmassa. Fatalismiin on helppo tuudittautua, koska se tuo järjettömään maailmaan jonkinlaista lohtua ja turvaa, että kaikki muka kulkisi kohti jotakin moraalisesti oikeaa lunastusta. Moraali on kuitenkin yhtä venyvä ja taipuva käsite kuin aikakin, ja valtaosalle moraalin seuraaminen taitaa puusilmäisesti tarkoittaa lain noudattamista, koska laki on perusteltu sillä että se on perustettu kunkin maan uskonnollisten säädösten ja perinteiden ja moraalikäsityksen pohjalle, mikä monesti on jo lähtökohtaisesti kehäpäätelmä. Itse olen sen verran utilitaristi, että koen moraalini olevan mahdollisimman monelle hyvää tuottavan moraali, ja uskon intuition ja vaiston, vahingon ja sattuman ohjaavan minua luontaisesti sille tielle, joka pyrkii löytämään mahdollisimman hyvän loppuratkaisun, vaikka ihminen, jolle se on koitumassa, ei omaa parastaan aluksi ymmärtäisikään. En luota niinkään kohtaloon, vaan luontaiseen flowhun, joka saa asiat muuttamaan kurssiaan ja liikkumaan kohti ratkaisua, joka on "hyvä" niiden käsitysten mukaan, jotka minulla siitä on. Lain noudattaminen ei ole välttämätöntä, mikäli laki on tehty sortamaan ihmisiä, pitämään massat tyhminä tai ohjaamaan heitä henkiseen heikkouteen. Sellaisen lain noudattaminen ei palvele kenenkään etua, ja esimerkiksi nuorisotyössä olen ehdottoman valmis sellaisia lakeja rikkomaan.

Nietzschellä on esittää myös hieman eri sanoin sama kritiikki, jota itse olen käyttänyt nimenomaan kristinuskoa kohtaan, ja josta myös pastori oli osaltaan samaa mieltä. Frieetu puhui jumalan muuttumista kosmopoliitiksi, minä puhun kristinuskon henkisen ilmapiirin muutoksesta. Kristinusko ei alunperinkään ole ollut mikään valtava maailmanuskonto, vaan se on ollut sorrettujen, heikkojen, maahanpoljettujen uskonto. Rooman valtakunnassa näitä on riittänyt, ja sen on ollut helppo levitä Euroopan laajuisesti, tehokkaasti ja nopeasti. Siinä vaiheessa, kun Konstantinus hurahti siihen ja teki siitä Rooman valtiouskonnon, sen "underdog" asema kärsi huomattavan kolauksen, ja sen sovinnaistuminen alkoi. Koska heikkojen ja poljettujen uskonnosta tuli sortajien ja polkijoiden uskonto, se muuttui väkivaltaiseksi ja jokapuolelle leviäväksi, kauemmas alkujuurestaan, jossa oli olemassa myötätunto, ja myös ihan vitusti väärinymmärrety nasaretilainen humanisti.Olen monta kertaa toistellut, että jos Jeesus oli yhtään omien saarnaustensa jäljillä ja juurella, hän ei koskaan tahtonut että häntä alettaisiin palvoa puolijumalana. Tämä on mielestäni selkeimmin jälkipolvien muodostama käsitys aiheesta, eikä siinä ole mitään kristillistä, tai oikeammin juutalaista. Jeesus ei kuitenkaan koskaan elämänsä aikana ollut kristitty, vaan juutalainen, vaikkakin anarkistinen ja epäsovinnainen.

Luen Nietzscheä hitaasti, koska tahdon saada siitä kaiken irti, sulatella, pohtia ja purkaa kaiken lukemani. Pidän siitä, että hän oli riittävän viisas erottamaan buddhalaisuuden muista uskonnoista, objektiivisempana ja todellisempana kuin muut. Itse olen aina nähnyt buddhalaisuuden ja eniten vielä ehkä Zen-buddhalaisuuden jonakin uskontoa täydellisempänä, järjestelmänä ajatuksia, jotka eivät pyri hallitsemaan ihmistä, vaan auttamaan tämän eroon siitä kärsimyksestä, jota hän väistämättä itselleen aiheuttaa. Hermann Hesse kirjoitti Siddharthassa valaistusta etsivästä miehestä, joka koetti kaikkea, yritti ystävänsä kanssa valaistua, hylkäsi kaikki opit ja viisaudet, jopa ystävänsä, ja löysi lopulta rauhansa vanhan lautturin luota, joelta, jolle jäi itse jatkamaan lautturin hommia tämän kuoltua. Kun hänen ystävänsä vuosien päästä eksyy vahingossa tälle joelle, hän tunnistaa ystävänsä ja näkee tämän löytäneen mielenrauhan, jota hän ei vieläkään ole saavuttanut, vaikka on etsinyt ja metsästänyt nimenomaan vain sitä koko elämänsä. Lautturi taas luopui kaikesta etsimisestä, ja tuli lähemmäs rauhaa kuin hän, joka sitä yritti tavoitella.

Jatkan lukemista ja puran ajatuksiani sitä mukaa, kun etenen. Käsitykseni kuitenkin muuttui muutamien sivujen aikana vahvasti jo eilisestäkin, ja lähinnä vituttaa jokainen kouluampuja, joka tahtoo ottaa Nietzschen vastaan ainoastaan mustavalkoisena maailmanvihaajana. Sieltä luetaan mitä halutaan, ja perustetaan oma viha kaksi vuosisataa vanhalle systeemivihalle, joka ei ole tällaisessa yhteiskunnassa pätenyt enää ainakaan viiteen vuosikymmeneen. Tuossa toissapäivänä Eetu soitti minulle aivan loistavaa bändiä, joka saattaa nousta ensi kesän soitetuimmaksi, mikäli saan jostain rahaa tilata Amazonista Rainbow Ride-levyn:
Kaptain Sun - Invisible Dragons.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti