Olin kotona kai joskus vähän ennen neljää, oli aika helvetin sumuinen yö ajella. Piti välistä ihan hiljennellä kun ei tuntunut tulevankaan seuraavia tolppia näköpiiriin, ja mietin että olenko ollut tiellä enää hetkeen. Mutta hyvin se meni, Mark Lanegan lauleskeli CD-soittimessa ja liikenteessä oli melko paljon autoja joiden imussa pystyi ajamaan aina vähän matkaa kerrallaan. Tänään heräsin sitten tuossa ennen kolmea, päähän sattuu ihan homona ja pitäisi koittaa saada kai jotain kehittävää ja järkevää aikaan. Tyypillinen mielikuvituskrapulapäivä. Homma olisi voinut toimia, jos olisin noussut ihmisten aikaan, mutta nyt päivä on jo aivan pilalla. Ei tällä tee mitään, ei kellään olis heittää uutta? Oikeastaan syytän tästä kaikesta pikkukissaa, joka nukkui keskellä peittoa niin, että minulle jäi siitä n.20 senttiä, ja kissan toisella puolella sitä olisi ollut varmaan puolitoista metriä. Vittu, jos en olisi ollut niin unessa, olisin ehkä tajunnut vaihtaa kissan puolta, mutta se pikku ruippana oli päättänyt jämähtää kiinni siihen, eikä siirtynyt vaikka yritin heittää sen pois. Nyt Mölli nukkuu tyytyväisenä samalla paikalla, ja tuo AD/HD-ötökkä koittaa improvisoida itselleen leluja, kunnes taas kohta tajuaa, että mä istun koneella kirjoittamassa ja mulla on kymmenen sormea ja kaksi rannetta täynnä helvetin hyviä osumapintoja.
Aina välillä sitä herää miettimään, että helvetti, mulla on kaks villieläintä, täysin meistä erillistä ja erilaista olentoa vaan pyörimässä ympäri kämppää. Ilmeisen tyytyväisiä ne ovat oloonsa, kun tykkäävät niin paljon sylissä kiehnätä, mutta onhan se silti ajatuksenkin tasolla todella hämmentävä. Eihän meillä ole mitään yhteistä, minä olen kädellinen apina, jolla on liian vähän tekemistä ja liian vähän aikaa, pääasiassa päiväeläin vastoin tahtoaan ja pakotettu taistelemaan eloonjäännistään lähikaupan hyllyrivien viidakoissaa. Nuo on kaksi suhteellisen pienikokoista (no, Mölli nyt ei älyttömän pieni ole, mutta siitä huolimatta) rotan näköistä eläintä, jotka nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, ja lopun aikaa tuntuvat syövän ja fiilistelevän juttuja. Ehdottomasti siisteimpiä juttuja maailmassa. Pienempi tykkää Eetusta ihan helvetisti, se menee aina saman tien syliin kun toi menee sohvalle istumaan. Mölli ei tykännyt alkuun yhtään kenestäkään, mutta nyt se tulee idioottienkin kanssa vähän paremmin toimeen. Meikästä se on tietysti tykännyt aina, samanlaisia läskejä. Nyt pitää juoksennella Suomalaiseen Kirjakauppaan, paskanjauhaminen to be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti