maanantai 2. huhtikuuta 2012

Huomenta. Lisää kahvia.

Heräsin tänään taas viideltä rangaistakseni kehoa ja mieltäni jostain, mihin ne eivät luultavasti ole edes syyllistyneet. Luvassa siis eksessiivinen määrä turhia kirjoituksia, joiden sisältö on lähinnä kofeeinilla lääkityn mielen itsetutkiskelua ja tajunnan virtaa vastaan räpiköintiä. Nämä aamut ovat parhaita. Töitä ei ole vielä neljään tuntiin, mikä on ajatuksena ehkä vähän hölmö, osa minusta ajattelee, että mitä vittua mä teen hereillä. Kukaan muukaan ei ole hereillä, kukaan muu ei tee mitään. Messengerissä ei ole ketään. Ei sillä että siellä muutenkaan olisi, olen muinaisjäänne, ainoa joka sitä enää käyttää facebookin sijasta. Kysyin Fuck The Factseilta, käyttääkö kukaan niistä tuota muinaisjäännettä, Vil nauroi että "that shit is fucking ancient!" Olin siinä vaan sitten "I know, but I hate the social disconnection and one-sided conversations Facebook has brought to our virtual interaction.." ja sain edes vähän sympatiaa. Mutta Messenger on mielestäni loistava alusta nyt, kun kukaan ei käytä sitä. Siellä ei juuri kulje viiruksiakaan, ainakaan mulle ei ole tullut yhtään, ja sillä on helppo käydä keskusteluja ihmisten kanssa, jotka asuvat aivan eri puolella palloa. Kirjoitus purkaa aksenttien ymmärtämisen vaikeuden pois. Se on toisaalta vitun old school. Onhan se, jos olen käyttänyt samaa tiliä ala-asteen kuudennelta luokalta. Jos joku on joskus miettinyt, miksi minulla on niin saatanan tyhmä sähköpostiosoite, niin se on juuri siksi, että kuudennella luokalla ollessani tein ensimmäistä Microsoftin kusetustiliä, ja nappasin sen ihan suoraan juuri ostamani Tarotin Suffer Our Pleasures levyn takakannesta, muistan vielä tarkalleen miten leuhka fiilis minulla oli kun ajattelin sen kuulostavan ihan helvetin siistiltä. Rider of the Last Day. Fuck yeah. Nyt se kuulostaa melko homolta, etenkään kun minulla ei ole minkäänlaisten pyörien kanssa mitään tekemistä. Paitsi fillarin.

Pakko vielä fiilistellä Fuck The Factsia, koska se on nopeasti nousemassa yhdeksi nerokkaimmista bändeistä, joita tällä pallolla mielestäni on. Se vaikuttaa ensi kuulemalta toki kaoottiselta ja tekniseltä, mutta se on converge-vetoisempaa teknisyyttä, mikä on aina hyvä. Sen tarkoituksena ei ole esitellä taitoja, vaan luoda tunnelmaa. Tuo Die Miserable on aivan loistava levy, ja itseäni hieman harmittaa, etten ostanut sitä. Vaikka Disgorge Mexicokin on todella hyvä, tuo uudempi tuntuu osuvan täysillä jonnekin ihmisyyteen, minkä lisäksi se on aivan helvetin hienosti rakennettu levy. Aiemmassa postauksessa on linkki siihen, kuunnelkaa se läpi. Census Black on hienosti rakennettu, Neurosista kaahailuun yhdistelevä biisi, ja koko levyn ilmapirii muutenkin jotenkin tiivistyy kannen puolikkaaseen torsoon aivan vitun hienosti. Levyjen ja kokonaisuuksien rakentelu on mielestäni aina musiikin mielenkiintoisimpia osa-alueita. Siinä missä meidän levyjen tavallisin kasvu on se, että aluksi hidastellaan, välissä kaahaillaan ehkä parin suvannon kanssa, ja lopussa möyritään mudissa, tämä levy lähtee rohkeasti möyrimään, matala vire ja helvetin syvä soundi pitävät sen fiiliksen kaiken yllä koko ajan, viimeiseen 95 biisiin asti. Se on lopetuksineen pelkkää lunastusta, se täysin muusta levystä poikkeava fiilis on aivan helvetin nerokas ja lämmin! Siitä tulee kylmät väreet ja onnellinen hymy samaan aikaan, ei ole montaa yhtä siistiä asiaa. Käsitykseni mukaan se kertoo muutenkin siitä, miten Mel nuorena tyttönä tutustui punkkiin ja löysi siitä itselleen oman maailman, se on ranskaksi joten en varmaksi mene sanomaan jos se vaikka kertookin vuohien nussimisesta kuun valossa, mutta se lopun puhuttu pätkä vain lisää sitä lämmintä fiilistä siinä biisissä. Siitä tulee hyvä olo. Se on täydellinen lopetus täydelliselle levylle.

Tämä blogger päätti päivittää itsensä, ja mä olen taas ihan vitun kujalla tämän käyttöliittymän kanssa. Tunnisteiden lisääminen tuntuu hölmöltä, etenkin kun ajattelee että tavallisimmin teen nämä hommat ilman hiirtä, kun kissa istuu tietokonepöydällä vartioimassa sitä kynsin ja hampain. Mutta eiköhän tämä taas ajan kanssa, ainoa pysyvä asia on muutos ja singulariteetti. Ehkä tähän tottuu ja ehkä tässä on jotain parempaakin, vaikka on aina syytä muistaa ettei kaikki kehitys välttämättä vie eteenpäin, etenkään aikana, joka keskittyy ihmisten laiskistuttamiseen, tyhmyyden lisäämiseen ja evoluution kaikkien saavutusten tuhoamiseen mahdollisimman helposti ja nopeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti