Odottaessani ystävääni tänään bussista kauppakeskuksen, modernin ajan Moolokin, kidalla kuuntelin Portisheadin ankeinta, eponyymiä levyä ja tarkkailin ohikulkevia ihmisiä, jotka olivat sulkeneet aivonsa täysin voidakseen nauttia vapustaan täydellisen vapaana itsetietoisuudesta. Minulle on yhä, kaiken ihmettelyn jälkeen melko suuri mysteeri, miksi ihmiset tahtovat sulkea tajuntansa ulos pitäessään hauskaa, turruttaa oman itsensä jotta voivat päästä siitä häpeästä, joka tuntuu seuraavan jokaista varjon lailla paikasta ja olotilasta toiseen. Miksi suurin osa koko ihmiskunnasta tahtoo olla tyhmä, ja miksi tälle tyhmyydelle tarvitsee hakea oikeutus jostain yleisesti hyväksytystä huumeesta? Miksei voi olla tyhmä ihan siitä syystä, ettei aina jaksa olla älykäs? Eikö lepo ole ihan riittävän hyvä syy puhua sekavia ja tuntea olonsa hölmöksi? Minulle se ainakin on. Olen tyhmä tasan silloin, kun tuntuu siltä, enkä koe minkäänlaista häpeää siitä. Koen sen kuuluvan olennaiseksi osaksi täyttä ihmisyyttäni, koko sitä spektriä. Tyhmyys vain kuuluu ihmiseen. Ei sille mahda mitään. Humalan tavoittelu tässä mielessä vaikuttaa siis mielestäni vähän hölmöltä, ja johtaa tavallisimmin vielä suurempiin hölmöyksiin, kun turta tietoisuus pyrkii alitajunnasta väkisin pintaan lähinnä jonkinlaisen super egon muodossa, joka sitten pakottaa lähinnä tappelemaan ja todistelemaan omaa puolijumaluuttaan kuolevaisten keskellä. Eli siis vie sinut Jonen grillille rikkomaan poskipäitä.
Tähän mennessä hienoin, ja mielestäni ehkä osaltaan myös todennäköisin selitys on Kurt Vonnegutin esitys siitä, että evoluutio vain on huomannut tietoisen ja itsekriittisen ajattelun olleen omalta kannaltaan huono veto, kun ihmiset ovat alkaneet manipuloidia rodunjalostusta niin monien eläinten kohdalla, ja se on päättänyt hankkiutua tietoisuudesta eroon, tyhmentämällä ihmiset hitaasti, mutta varmasti jonnekin norpan tasolle, omille pieruilleen naureskeleviksi ötököiksi meren rannalle lojumaan. Tämä kuulostaa fiksuimmalta selitykseltä. Ihminen ei vain kestä kaikkea sitä tietoa, ja sen mukanaan tuomaa vastuuta, ja se pyrkii takaisin ameebaksi, lukuisten level downien kautta takaisin alkulimaan, jossa ei ole tietoisuutta tai vastuuta ympäristöstä. Onhan se tietysti yksi syy sekin, evoluution auttaminen, ihmisyyden hävittäminen. Ihan riittävän hyviä syitä.
Yksi silmiin pistänyt piirre oli se, että lähes jokainen naisihminen oli kasvatellut itselleen kaljamahan, josta jokainen mies olisi joko ylpeä, tai kuvottunut. Siitä johtui mieleeni myös tietysti äskeistä teoriaa vastaan sotiva näkemys, eli suvunjatkaminen. Alkoholi on olennainen liukaste tuntemattomien ihmisten välillä, miehen juttu menee naisen juttuun ja tulee uusia ihmisiä. Toisaalta määrä ja laatu eivät välttämättä kulje käsi kädessä, kun he joskus ne vahinkonsa sitten sairaalasta kotiin kantavat. Toisaalta eikö luulisi, että suvunjatkamisen näkemys kannustaisi naisia ja miehiä ennemmin pitämään itsestään huolta, esittelemään henkisesti vahvaa puoltaan, sen sijaan että esittelevät vain löystyneitä arvoja ja paskaa itsekuria kehonsa muodossa? Ilmeisesti ei. Jossain vaiheessa historiaamme, tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana, naiset huomasivat, että miehiä löytää baarista tuoppeihinsa itkemästä. Siellä he alkoivat sitten hioa omia juomataitojaan, saadakseen miehiä, ja nämä tyhmät miehet hokivat miten siistiä on kun nainen juo kuin mies. Minun mielestäni se on aivan helvetin ällöttävää. En tiedä mitään kuvottavampaa, kuin kaljapäkkejä kantava naisihminen. Ehkä joitain henkilökohtaisia visioitani kuvottavuudesta, joiden tässä luonnostelu on tarpeetonta, mutta niitä lukuunottamatta. Tässä maailmassa olevista asioista kaljaa kaupasta kantava nainen on omalla tavallaan ällöttävyyden huipennus. Aivan sama minkä ikäinen, olen minä katsonut säälien eläkeläistätiäkin, joka on kymmenen tölkkiä ostanut lähikaupasta arkipäivänä. Toisaalta vittuako se meikäläisen sääli niitä liippaa. Tuskin paljoa kiinnostaa. En minä heitä tavallaan säälikään, vain ihmisyyttä. Alkoholistin huonoin puoli on se, ettei se kuole nopeasti. Se elää vuosikymmenet toisensa perään, itkien omaa voimattomuuttaan ja heikkoutaan, kuluttaen kaikkien sukulaistensa voimia, henkisenä loisena, kunnes lopulta riutuu pois tai tukehtuu oksennukseensa.
Miksi ihmiset eivät osaa nauttia olostaan samalla tavalla selvinpäin? Tiedän, että monet osaavat. Tiedän myös, että ihmiset alkavat osaltaan vähän ehkä heräilläkin ryyppäämisen typeryyteen, ainakin selvinpäin ollessaan. Ehkä vähitellen ajattelutapa koko asian suhteen muuttuu, ihmiset tulevat tietoisemmaksi itsestään, ja tajuavat, miten helvetin siistejä tyyppejä he lopultakin oikeasti ovat. Niin hyviä tyyppejä, että niiden kanssa voi hengailla jopa selvinpäin. Toisaalta ihmisiä aivan tietoisesti kyllä ajetaan mielikuvamainonnan, median, yleisen asenteen ja koko suomalaisen kulttuurin voimalla näyttämään oma tyhmyytensä alkoholin kanssa. Silti, aivan yhtä hauskoja juttuja olemme saaneet revittyä siitäkin, että meikäläisellä on ollut aivan saatanan pitkä putki päällä, ei yhtään päihtynyttä päivää välissä, kun on pitänyt olla koko ajan niin vitun selvinpäin! Kyseenalaistakaa sitä omaa huvikseen dokailuannekin aina silloin tällöin, olkaa kavereittenne kanssa selvinpäin, niin tajuatte miten vitun siistejä ihmisiä teillä on ympärillänne. Ne ei kuitenkaan ole siinä aina. Humalaisten katsominen on sitä paitsi hauskaa selvinpäinkin, etenkin jos tilasta löytyy kitara, jolla voi sävellellä hauskoja pieniä biisejä ihmisten sekoiluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti