maanantai 23. huhtikuuta 2012

Antikristuksen tilinpäätös.

Nietzsche sanoi skeptisten sielujen olevan ylevimpiä ja mahtavimpia. Minä olen niin saatanan mahtava, että olen skeptinen Nietzscheä kohtaan, siinä missä muu läntinen maailma tuntuu kumartuneen hänen jalkojensa juureen. Toki nyökkään kohteliaasti hänen suuntaansa aurinkoisen kadun toisella puolella kulkiessani, tunnustaen kaiken sen hyvän, perusteltavissa olevan, mitä hän on sanonut, mutta samalla näyttäen keskisormea monille hänen käsityksilleen. Monista kristinuskoa koskevista asioista voin sanoa olevani melko samaa mieltä, mutta tahdon silti jättää älykkäille ihmisille mahdollisuuden harjoittaa tahtomaansa uskontoa miten päin tykkäävät, kunhan suovat tämän vapauden myös kaikille muille älykkäille ihmisille. Toki kristinuskoa voi lukea kuten Nietzscheäkin luetaan, napaten sieltä vain itselleen sopivimmat kohdat, joiden noudattaminen ei tuota ristiriitaa tai pään vaivaa. varmasti suurin osa kristityistä niin tekeekin, mutta olen silti kohdannut riittävän monta järkevääkin uskossa olevaa ihmistä tietääkseni, ettei se ole mikään default setting uskovaisen päässä. Tyhmät ihmiset ovat aina vitun tyhmiä ihmisiä, olivat sitten ateisteja, kristittyjä tai vaikka buddhalaisia. Ei sille tarvitse mitään sen suurempaa oikeutusta hakea.

Nietzsche näki Jeesuksen aikansa juutalaisia hierarkioita ja uskonnollisia käsityksiä vastaan taistelleena poliittisena hahmona, joka kuoli vain ja ainoastaan omien tekojensa ja oman itsensä nähden.  Hänen mukaansa Jeesuksen sanoma kuoli ristillä, hänen pääpointtinsa oli se ettei taivas ole mitään kuolemanjälkeistä, ei mitään maan yläpuolella olevaa, vaan samanlainen mielenrauha, joka buddhismissa olisi saavutettavissa. Eli siis ihan maan päällä tavoiteltava ja saavutettava asia, jonka pääpointti oli, että yrität olla olematta mulkku kaikkia muita kohtaan. Hänen mielestään Jeesus kuoli kuten eli, tekemättä vastarintaa sille pahalle, jota häntä vastaan kohdistettiin, nostamatta kättään, kostamatta ja vihaamatta. Sen sijaan hänen opetuslapsensa eivät suoneet hänelle sen hienon kuoleman armoa ja symbolista merkitystä, vaan kusivat sen päälle lupaamalla, että jonain päivänä Jeesus tulee kostamaan kaikille hänelle väärin tehneille. Minulle täysin uutena näkökulmana, jota en ole aiemmin tajunnut ajatella, Nietzsche nosti Paavalin petollisuuden, sen miten hän käänsi kelkkaa, koska näki pappien voivan sortaa ja tehdä suurempaa pahaa ihmiselle, ja kaikki ylistivät hänen suurta hengellistä heräämistään. Olen samaa mieltä vielä siitäkin, että kristinusko ohjaa ihmistä sivuun omasta olemisestaan, omasta luonnollisesta olemisestaan tehden kaikesta luontaisesti ihmiselle tulevasta syntiä. Seksuaalisuuden tuhoaminen on aina kuulunut olennaisena osana syyllistävään puoleen kristinuskoa, ihmisen minän silpominen ja tukahduttaminen hallinnan edessä. Se on kirjoitettu jo Raamattuun, kun puhutaan "saastumattomasta sikiämisestä" Jeesuksen syntymän kohdalla, ja tuomitaan kaikki haureus, jota ihminen voi harjoittaa muussa kuin lisääntyäkseen. Tästä on tulevalla Cut To Fit levyllä myös biisi, Religious Lea$h.

Se, mikä ehkä eniten pisti silmiin oli Nietzschen asennoituminen anarkismia vastaan. Hän vertasti sitä kristinuskon kaltaiseen vampirismiin, jonka ainoa tarkoitus on myrkyttää ja toimia tuhoavasti. Esitän tässä eriävän mielipiteeni, koska mielestäni etenkin omiin tapoihini kuuluu aina toimia rakentavasti ja jollakin tapaa utilitaristisesti, pyrkien saavuttamaan mahdollisimman hyvä lopputulos niiden tietojen ja sen ymmärryksen pohjalta, mikä minulla kyseisellä hetkellä on. Se on eksistentialismia, joka totetuttaa itseään, intuitiivista olemista joka levittää ymmärrystä ja itsestään vastuun ottamista ympärilleen. Kun olen aina vastuussa omasta itsestäni, pyrin tekemään sen, minkä jotenkin näen oikeaksi, huomaan sen asenteen leviävän myös ihmisiin lähelläni. En tahdo ottaa siitä kuitenkaan pienintäkään kunniaa itselleni, koska jokainen niistä ihmisistä on itse tehnyt tietoisen päätöksen muuttaa suuntaansa. Melko monet "paatuneina alkoholisteina" itseään pitävät ovat kuitenkin vähentäneet tai lopettaneet juomisen kokonaan, mikä nyt on yksi esimerkki siitä että oman pään sisäinen maailma alkaa kiinnostaa edes sen verran, ettei tee mieli pakoilla sitä joka päivä. Tämä taas itselläni on kummunnut aina siitä anarkismista, että teen aivan kuten itse tahdon, toimin niin että kykenen elämään päätösteni kanssa mielellään vähän pitempäänkin.

Kun sokeasta vihasta kaikkea kohtaan päästää irti, oppii näkemään sen, mitä oikeasti tulee vihata. Kaikki ne ihmisen älykkyyttä ja mielenterveyttä polkevat sisäänrakennetut mekanismit, vaikka kaikki amerikkalaiset, jotka tosissaan tahtovat lähteä opettamaan lapsilleen kreationismia, kaikki nuorisotyöhön jämähtäneet dinosaurukset, jotka eivät tajua ajan muuttuvan nopeammin kuin koskaan, ja sopeutumisen olevan ainoa edellytys työn hyvin tekemiselle. Kreationisteistä hauska huomautus, Nietzsche uskoi ainakin Antikristuksessa näkevänsä kristinuskon kuoleman elinaikanaan. Ei varmaan tykkäisi hyvää, jos näytettäisiin maailma, jossa elämme nykyään. Jossa sotia voidaan vielä oikeuttaa uskonnoilla ja lapsille voidaan opettaa tieteellisenä totuutena sitä mitä hän piti symbolina pappien pelolle kaikkea tieteellistä kohtaan.

Itse en ole koskaan oikeastaan osannut uskoa jumalan olemassaoloon, ihan jo sillä, että kristittyjen jumala raukeaa tyhjiin jo heidän oman logiikkansa, ja länsimaisen tieteen (siis ihan simppelien osa-alueiden, jotka hekin vielä tunnustavat omakseen) avulla. Uskovaiset sanovat jumalan olevan aivan kaikki kuviteltavissa ja kuvittelemattomissa olevat asiat. Tällöin jumala on myös ei-olemassa. Ja jos jokin asia on ei olemassa, se on aivan sama, kun lukuja alettaisiin kertoa nollalla. On aivan sama mitä kaikkea jumala hypoteettisesti on, niin kauan kuin se kerrotaan nollalla, se ei ole olemassa. Ääretön kertaa nolla tekee mitä? Toki, mikäli se on jotakin täysin toisesta maailmasta olevaa, irrallaan tämän maailmankaikkeuden lainalaisuuksista, juuri sellaisena tietoisena ja himoitsevana olentona, kuin se Raamatussa esitetään, ja se pölähtää bisneksiltään takaisin tänne tylyttelemään eläviä, niin onhan se sitten olemassa. Ei ole edes "en usko, ennen kuin näen", vaan "en usko, ennen kuin se selittää nollansa". Myös buddhistisen näkemyksen mukaan olemassaolon ylin aste on raueta olemattomiin, lakata olemasta. Henki on kulkenut täyden ympyrän kadotessaan, se on täydellinen, kuten jumalakin kristinuskon mukaan on. Jos jumala onkin ollut vaan jonkinlainen triggeri, välikappale, joka on ollut välttämätön maailman syntymisen kannalta, mutta joka on kadonnut välittömästi sen jälkeen olemattomiin.

Vihaa ja anarkiaa voi käyttää aina rakentavasti, luomalla sillä jotain ei-konkreettista, jotain sellaista, minkä hajottaminen on vaikeampaa. Ajatuksia ei voi hajottaa sen jälkeen, kun ne on luotu. Niitä voi kumota ja muokata, mutta sen jälkeen kun jokin ajatus on tehnyt itsensä olevaksi, ei se enää häviä yhtään mihinkään. Jos Nietzsche sanoo filosofoivansa vasaralla, minä filosofoin polttopulloilla ja tuhopoltolla. Tulesta tulee tuhkaa, ja tuhkasta tulee hedelmällistä maata, jossa voi kasvaa jotakin uutta ja parempaa. Sille pitää vain raivata ensin tilaa vaikka väkisin, mikäli vanhat ja liitoksissaan natisevat ajatus- ja toimintamallit eivät tunnu antavan periksi.

Loppukevennyksenä ajatus, joka tuossa Eetun kanssa saatiin pällistellessämme yhden kirjan kantta. Kirjan nimi on suhteellisen osuvasti FILOSOFIT, ja se on melko hyvä yleishakuteos, joka löytyy melko monesta kirjakaupasta. Perustetaan jyräysbändi, jonka nimeksi tulee FILO SO FIT, ja siinä sitten meuhkataan puvut tai toogat päällä, kunkin valitseman hahmon mukaan, ja kasvatellaan joko viiksiä tai partaa, tehdään biisejä ontologisista todistuksista, yhteiskuntafilosofioista tai vaikka moraalirelativismista. Patent pending, että näpit irti vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti