Ahdistuksesta vihaan.

Taisin juuri käsittää, mikä minua on vähän niinkuin koko päivän hiertänyt, tai jollakin oudolla tavalla varjostanut.  Kuuntelin viime yönä Melissan ensimmäistä levyä, jota en nyt ole kuunnellut muutamiin viikkoihin. Tajusin siinä vähän ajan päästä, että juuri se levy soi mulla, kun hain auton Pertunmaalta hautajaisia edeltävänä päivänä, jotta pääsin Turkuun soittamaan sen Famine Yearin keikan. Se ajomatka yksin Pertunmaalta Lahteen tuntui jotenkin oudolta, vaikka siinä ei sillä hetkellä mitään merkillistä ollutkaan, kunhan ajoin yksin lumisateessa motaria. Siinä oli kuitenkin ehkä vielä aika paljon padottua jännitystä sen suhteen, että edessä oli ajettavana melkein tuhat kilometriä tietä, jolla voi koska tahansa ajaa kolarin tai nukahtaa, ja vaikka selviäisikin ajomatkoista, ei yksikään määränpää olisi mitenkään helvetin mieluinen ajatella. Se oli vähän ahdistavaa, ja tuon levyn kuuntelu toi niitä fiiliksiä takaisin, mistä syystä taas en nukkunut mitenkään hirveän hyvin. Aamulla en tietenkään muistanut siitä mitään, mutta pikkuhiljaa ne samat tuntemukset ovat maalanneet tämänkin päivän, tehden kaikesta vähän raskaampaa ja vittumaisempaa. Melko usein täällä pään sisällä on ihan vitun yksinäistä, vaikka kuinka koittaa purkaa näitä asioita niille vähille ystäville, joita on. Sen lisäksi tuntuu, että kun minulla olisi jollekin jotain hyää kerrottavaa, he tulevat aina puolessa välissä vastaan kertomaan että lukivat sen täältä. Vitustako minä tiedän, kuka tätä lukee ja kuka ei. Olen päätellyt, että lähinnä elämäänsä kyllästyneet työnorjat käyvät hakemassa jotain vertaistukea vitutukseen istuessaan paskalla, kai yksi sukulainen, joka ei ole äiti, ja mahdollisesti pari puolituttua, jotka vihaavat minua ja kaivelevat tätä tunkiota halvan ja helpon camp-huumorin toivossa. En oikeastaan välitä, mutta voisitteko ruveta kantamaan jotain saatanan hihamerkkiä tai pinssiä, etten tuhlaa kenenkään kallista aikaa sönköttämällä samaa sontaa kymmenettä kertaa?

Mietin, että pitäisikö taas kirjoitella jostain Cut To Fitin biisistä, jotta tuntisi olonsa edes vähän paremmaksi ja "hyödyllisemmäksi" maailmankaikkeuden kannalta. En siitä Edustuksellisesta Byrokratiasta kirjoittanut mitään erikoista, kun se on vähän niinkuin tämän kaiken sisältö tiivistettynä, mutta voin kertoa miten se biisi syntyi. Viime keväänä olin töissä, ja lueskelin jostain syystä wikipediasta dodoista kännykällä. Siellä esiteltiin termi "kulkea dodon tietä", eli siis kuolla sukupuuttoon, ja samantien mulla oli lähes koko biisi valmiina. Ei mennyt varmaan kolmea minuuttia siitä, kun olin kirjoittanut sen vihkoon, sen jälkeen pitikin enää muuttaa sanajärjestystä, jotta sen huutaminen olisi helpompaa. Sen riffitkin tulivat ihan saman tien, tajusin sen kuulostavan vähän Nistikolta, kun Vili nykäisi siihen tuplabasarit ensimmäisen kierron jälkeen, kun treeneissä soitettiin sitä. Huusin siihen samanlaisen huudon, kuin Eetu huutaa heidän levynsä alussa, ja se tribuuttivitsi oli tavallaan sitten valmis. Ensin biisi kuulosti vähän Nistikolta, laitettiin se kuulostamaan ihan Nistikolta. Ehkä joku joskus miljoonan vuoden päästä jostain Yleisradion arkistosta näitä kaivaessaan tajuaa vitsin, ja hymähtää että vittu miten tyhmiä jätkiä. Silloin se on täydellinen vitsi. Vitsit on täydellisiä silloin, kun ne eivät naurata ketään, vaan saavat ihmiset tuntemaan olonsa vaivaantuneiksi. Sen kiemurtelun seuraaminen on minusta kaikista mahdollisista vitseistä hauskin.  Olen huomannut, että liika avoimuus ja rehellisyys toimivat melko usein.

Muuten tuo biisi on melko perustykittelyä, nopeaan tahtiin paljon kamaa, joka kulkee sen kautta että rikkaat lappavat taskunsa täyteen ja meille kasataan aina uusia kerroksia byrokratiaa niskaan. Vaikka puitteet on kunnossa kaikin puolin, sisältöä tai sielua ei ole nimeksikään, ideat on loppu ja takki on totaalisen tyhjä. Viha on kuluttava voima, joka tuhoaa meistä jokaisen, se ei silti ole mikään syy lopettaa vihaamista, jos sille löytyy tukevat perusteet, mutta jos sen antaa ohjata jokaista päätöstään, voi löytää itsensä toteuttamasta jonkun toisen tahtoa. Riittävän rautalangasta väännetty? Monet laulajat turvautuu kliseiden taakse, ynnynnyy. Mä tahdon, että nuo pointit biiseistä tulevat selviksi ja ymmärretyiksi, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi tunkenut pieniä lauseita täyteen kymmenen muun lauseen ajatusta. Se on nimenomaan mielestäni yksi grindin hienoimpia puolia, saa laittaa neljälle riville kymmenen rivin merkityksen, joka sanan pitää silloin todellakin sanoa jotain.

Edustuksellinen Byrokratia

Kansakunta pyristelee kuolonkorinoissaan
Oma napa täyteen ja työtöntä turpaan
Hallitus korjaa uutiset väärät
Kultaisen takin taskut tyhjää täynnä

Edustuksellinen byrokratia- sinulla on vapaus valita kahleet
Edustuksellinen byrokratia- sinulla on vapaus valita

Tämä dodon tie meidät sukupuuttoon vie
Eristys ja viha pitää meidät vihaisina
Viha puolestamme äänestää ja päättää
Kuka seuraavaksi saa meitä kusettaa

Nielet mitä vaan ne suuhus paskantaa
Elät unelmaa, mutta et omaas
Pelkäät häpeää ja naapurisi vihaa
Orwell kääntyy haudassaan, ei taida naurattaa!