torstai 29. maaliskuuta 2012

Working Class Zero

Machines make the most beautiful sound
Industrial music in factory lounge
Exhausted slaves make new notes every day
Playing the chords of humiliation

In this inhumane race
Not a single person remains
The machines take your place

Working class zero
Pounds his life
Through the nothingness he feels
To become something he will never be
Until one day..
Hammers come down!

Kuten muutkin biisit, tämä on melko selkeä tapaus. Eetun riffit, yhdet parhaista mitä se on koskaan saanut aikaan. Siinä on aika paljon punkkia (tai nu-metallia) kun se tahtoo aina soittaa samaa riffiä eri kompilla, sillehän tuokin biisi melko vahvasti nojaa. Alussa on sample, jossa Vili kertoo kännissä juuri työt aloittaneena, mitä mieltä on töistä. Äkkiä se mieli muuttui siitäkin huolimatta. Oikeastaan tämä ei edes kerro varsinaisesti työn teosta, tai työn tekijöistä, vaan siitä miten sen merkitys ihmisen elämässä tulee vähenemään koko ajan, ja ihmiset saavat vain vahtia koneita ja katsoa kun ne tekevät heidän työnsä. Mielestäni se ei täytä niitä edellytyksiä, joista puhutaan kun sanotaan että työ on ihmisen psyykkiselle hyvinvoinnille välttämätöntä. Niin on, fyysinen työ, jonka jälkeä saa ihailla, sosiaaliset kontaktit ja yhteinen viha pomoa kohtaan luovat yhteenkuuluvuutta ja tietynlaisen henkisen turvaverkon, mutta jos vaihdat vuoroa ja vahdit yksin jotain vitun paahtoleipälinjoja, niin sillä ei ole mitään tekemistä tällaisen kanssa. Olisin halunnut tähän biisiin samplena Oululaisen tehtaan koneiden hurinaa, mutta Eetun työsopimus loppui juuri paskaan aikaan. Nythän se siis on taas samassa talossa töissä. Mutta ehkä ne olisivat pilanneet koko paskan, olisin vaan tahtonut sellaisen Brutal Truthin ekojen levyjen fiiliksen siihen.

Työstäkin olen jauhanut monesti, mutta silti se mietityttää ja ihmetyttää minua yhä. Luulin jo löytäneeni oman alani, joka siis on helvetin kaukana tuollaisesta nollailuduunista, mutta viimeiset kaksi kuukautta ovat osoittaneet minulle, miten helvetin paljon henkilökemioilla on tekemistä työn kanssa. Ja voitte olla ihan varmoja, että hyvällä porukalla rakentelen aitoja tai teen lumihommiakin, mutta paskalla porukalla en tee edes sitä työtä, jota rakastan muuten. Joku sanoo että työkavereitaan ei voi valita, vitut. Kyllä voi. Ei sinun tarvitse vittupäitä kestää ihan vain siksi että joku muu ei osaa sanoa omilleen ei. Toki työnäkymät eivät ole kauhean hyviä kenellekään, ja asuntolainat hiertävät kaulaan punaisia naarmujaan, mutta jos näin vapaan miehen näkökulmasta ajatellaan, niin ennemmin otan potkut ja mielenrauhan, kuin rahat ja vittupäät. Mikäli ei ole tuollaisia taloudellisia köysiä kaulassa, työttömyyden ero työllistymiseen on oikeastaan vain se, että sinulla on enemmän vapaa-aikaa, ja koko ajan nälkä. Nyt olen tehnyt kaksi kuukautta töitä, on mennyt vapaa-aika ja on ollut koko ajan nälkä. Joten kaikki on edelleenkin aina vain tilanteesta kiinni, eikä tuossakaan hommassa mikään ole itsestäänselvää.

Joskus olen myös keikoilta sanonut, että tämä idea tähän olisi pöllitty Feastemilta. On se vähän, mutta siinä missä Feastem mesoaa duunin tekemisestä ja vitutuksesta, tässä vituttaa juuri se duunin vähäisyys suhteessa vitutukseen itseensä. Joskus ne vasarat sitten tulevat väkisin alas, vaikka kuinka koitat pitää kaiken paskan sisällä (näiltä osin se on pöllitty vähän Feastemilta) ja nousta työn sankariksi, vaikkei sellaisia ole enää olemassakaan. Se on kommunistinen ihanne, ja sinä elät nyt kapitalistisessa maailmassa. Työ tekijäänsä siittää, luvatta ja takaapäin. Pomot elävät omaa kapitalistista unelmaansa, ja koittavat uskotella sinulle, että se kommunistinenkin olisi vielä joskus mahdollinen, kun nyt vain teet töitä ihan vitusti. Pöllittyä tässä biisissä on sen sijaan alun snarefilli, joka on otettu Nothing More To Eatin Mo' Money biisistä. Se on tribuutti, ja toivomme sen ohjaavan tavallaan sen levyn äärelle, samoin kuin Edustuksellisessa Byrokratiassa (josta en viitsinyt enää omaa pätkää kirjoittaa, vaikka siinä tekstissä vitusti ruodittavaa ehkä olisikin, mutta koin että sitä on täällä nyt jauhettu jo aika paljon) intron päälle lähtevä huuto on omanlaisensa tribuutti Nistikolle. Eli ollaan pöllitty juttuja, jotta te pällit tajuaisitte joskus aikanaan noita levyjä kuunnellessanne, että ei vittu, Cut To Fit on pölliny näiltä juttuja. Silloin sitä ei sanota varastamiseksi, vaan alluusioiden rakentamiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti