lauantai 31. maaliskuuta 2012

Tätätätätätätätätätää-pu-prrr-prrr-pa!

Viimeinen työilta takana, nyt vielä maanantai. Menee helposti. Viikonloppuna on pakko päästä soittamaan jotain raskasta, mistä tulisi vähän parempi mieli. Jos ei ihan Cut To Fit treenejä sentään, niin jotain jamittelua kuitenkin. Olisi se kiva niitäkin taas vedellä, mutta Eetulla taisi huomenna olla toisen bändin treenit. Varmaan Vililläkin, mutta voihan sitä kysyä. Olen tässä viimeisen kahden-kolmen päivän aikana soittanut sähkökitaraa varmaan enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. On ollut melko siistiä, ja alkaa tuo paSGa tuntua taas vähän paremmalta lapasessa, riffejä tulee sen kuin vaan ottaa ja soittaa ne ulos. Siitä tulee aina hyvä fiilis, tuntuu että ei ole ihan tyhjän päällä kun aletaan seuraavaa levyä tehdä. Tosin Vili tahtoi että tehdään 7" splitti jonkun kanssa, jolle se tekee sitten ne 4-5 biisiä. Passaa minulle kyllä hyvin, taidettiin me neljää jo kokeillakin tuossa ennen joulua. Itseasiassa viimeiset treenit, joissa on kokeiltu uusia biisejä, ovat olleet samana päivänä kun pappakin kuoli. Ei ole sen jälkeen juuri treenailtu muutenkaan, ehkä kahdesti tai kolmesti tässä neljän kuukauden aikana. Keikkojakin on soitettu enemmän.

Mistä tuli mieleeni, että olen suhteellisen innoissani siitä, että seuraavaksi päästään soittamaan 13.4 Resistori-klubille Kuopioon. Oltiin siellä viime syksynä, ja se oli ihan vitun kivaa. Olen aina tykännyt Kuopiosta kaupunkina ylipäätään, siellä on ollut hyvä fiilis ja mukava soittaa. Nyt saadaan sitten tehtyä paitojakin lisää tässä ihan just kohta, ja toivottavasti niillä saisi lunastettua ainakin bensoja keikkapaikoille, jos ei nyt ihan sentään rahoiksi lyömään. Pitää seuraavaksi kyllä sitten saada ne vitun Havoc Supremet pois jaloista pyörimästä ja kansiin ja hyllyyn keräämään pölyä. Se on hyvä levy kyllä, mutta oma katse on jo jossain niin kaukana tulevaisuudessa, että sen suhteen saamattomuus vähän vituttaa. Toisaalta kyse on vain kylmästi rahasta, ei ole ollut olemassa mitään rahaa, millä niitä olisi saanut tehtyä. Itse tekemisen paskoja puolia on vain ja ainoastaan se, että raha määrää asioista, mutta enpä usko että voi olla tilannetta, missä se ei rajoittaisi musiikin tekoa. Tahtoisin palata taas siihen "luonnolliseen" 2-3 levyä ja monta keikkaa vuodessa, koska sellaiseen tämä bändi on tarkoitettu. Tämä himmailu tuntuu vähän hölmöltä, kun tämä on kuitenkin ainoa asia, minkä koen elämässäni tärkeäksi juuri nyt. Millään muulla ei ole väliä oikeastaan hevon vittua.

Pitäisi taas varmaan kohta järkätä The Arson Projectille jonkin sortin kiertue, Niklas oli pyytänyt laittamaan sähköpostia. Se on nyt jossain päin Indonesiaa, ja kello on siellä puolella vähän mitä sattuu, odottelen vastausta, että tiedän mitä asiaa sillä oikein on. Ja venailen Raxia yöksi, kun se on tuolla kylillä sekoilemassa. Arvatkaa mikä levy soi? Fuck The Factsin Disgorge Mexico, pitkästä aikaa raskaamman puoleinen ja pitempi levy, jonka olen jaksanut kuunnella useammin kuin kerran. Toki se on julkaistu jo vitun kauan sitten, mutta mä olen vähän hidas syttymään näille jutuille, ja kuten usein, bändin livenä näkeminen avaa paremmin sitä käsitystä siitä mikä on homman nimi. Siksi kaikki bändit pitäisi aina nähdä ensin livenä, ja vasta sitten kuunnella niitä levyltä, koska sillä tavoin lätyskät aukeavat paremmin, kun ne on jo valmiiksi sidottu joihinkin kokemuksiin tuolla hermostojen verkossa. Ei mene niin kauan aikaa siihen, että sinun oma elämäsi antaa niille jonkun värin, fiiliksen ja maiseman päässäsi, kun niille on olemassa jo valmiina joku konteksti johon niitä voi palapelinomaisesti liittää täydentämään näkemystään yhtyeestä.

Tänään on tullut jostain syystä mietittyä asioita vähän taaksepäin, ja on melko hyvä fiilis viimeisestä kolmesta vuodesta Cut To Fitin kanssa. Ei voi kuin hymyillä kun ajattelee miten järjettömän hauskaa tämä on jo tähän mennessä ollut. On saatu soittaa päälle 50 keikkaa ja tehdä 6 levyä, jokuhan itkee ettei vartti ole levyn mitta, mutta miksi ei? Ei meidän biisit niin hyviä ole, että kukaan jaksaisi puolen tunnin levyä kuunnella kuitenkaan. Joten ihan hyvin sen voi sitten pitää sellaisena, että sen jaksaa kuunnellakin. Lisäksi on saanut soitella melko paljon kaiken maailman ulkomaan elävien kanssa, saanut täältä Suomestakin enemmän kavereita kuin mitä olen koskaan tuntenut ihmisiä, ja saanut elämään monellakin tavalla tärkeimmän kanavan, mitä kautta toteuttaa itseään niin kansitaiteissa, sanoissa, kuin musiikissakin. Se on tehnyt tämän kirjoittamisenkin osaltaan jotenkin luonnollisemmaksi osaksi kaikkea, muuten voisi olla vähän irtonaista kirjoittaa jotain random gonzoilua köyhyysrajan alapuolelta. Olen muuten käynyt sen yläpuolella elämässäni tasan kerran, rippijuhlien jälkeen, kun minulla oli yli tonni rahaa. Voi miten vitun tyhmästi sekin raha kuitenkin meni. Niin se aina menee. En tahdo pitää sitä käsissäni, siitä tulee epämukava ja luonnoton olo. Bändihommat tarjoaa onneksi aina ratkaisun myös ongelmaan "mihin työntää kaikki tämä ylimääräinen raha!?"

2 kommenttia:

  1. moi luen aina aikani kuluksi töissä tätä sun blogia. tarviitko apua tai suunnittelijaa teidän bändille. voin väsäillä paitoihin kuvia ym crazy fucking shit. annat vaan jonkin idean...tai suunnan.

    asun ite lahdes ikää 25, graafinen suunnittelija koulutukselta. Tarviin vaan vitusti luovempia ja sairaampia työ tehtäviä, ja aina mukava auttaa joitakin yksilöitä. email coronan00@hotmail.com

    VastaaPoista
  2. Nuo oman bändin hommat pysyy kyllä meikäläisen lapasissa, mutta jos tulee jotain akuutteja projekteja, jotka eivät ole meikäläisen lapasissa niin otan osoitteen talteen. Tattis!

    VastaaPoista