tiistai 6. maaliskuuta 2012

niin.

Tänään on ollut vapaapäivä. Viime yönä kävimme Tompan kanssa läpi hyvin mielenkiintoisen ja trippaavan yön. Ensin tuli puheeksi nauhoitushommien jatkuva kuunteluongelma ja laitteiston huonous, ja että pitäisi ostaa uusi äänikortti. Tomppa kertoi, että hänellä lojuu treeniksellä turhanpäiten Digi 001, jonka hän ajatteli myydä pois. Viidelläkympillä lupasi myydä, joten tehtiin kaupat. Käytiin hakemassa äänikortti Sopenkorvesta, putsailtiin se ja alettiin kikkailla sitä koneeseen. No, tämä meidän uusi tietokoneemme oli rungoltaan liian pieni, eikä korttipaikkaankaan saanut kiinni yhtään mitään. Vitun valmispakettikoneet. Meillä onneksi on ollut vähän paska historia noiden tietokoneiden kanssa, ja nurkkakaappi on täynnä raatoja, joten rymistelin jo unessa olleen veljeni huoneeseen, tappelin sen kanssa hetken ja kannoin sieltä yhden isomman kopan tähän olohuoneeseen. Minä en ymmärrä tietokoneista hevon vittua, joten katsoin kuinka Tomppa purki tämän vanhan koneen silpuksi, purki uuden koneen silpuksi, ja hitaasti mutta varmasti mieli- ja muistikuvansa pohjalta rakensi vanhan koneen täysin erikokoiseen ja malliseen runkoon, niin että saatiin vielä äänikorttikin paikalleen. Haettiin ajurit ja testailtiin että kaikki toimii, oli aika siisti fiilis kun pystyy nyt nauhoittamaan romua suoraan koneeseen, vaikka palaset nyt ovat koneen sisällä vähän sikin sokin, pitää teippailla niitä jesarilla runkoon. Näyttää terminaattorilta jo valmiiks. Ja kuulostaakin, sen verran kovaa surinaa tuo tuuletin vielä pitää.

Muuten tänään on ollut taas vähän väsynyt päivä. Käytiin kirpparilla ja Tomppa löysi kahdella eurolla Esa Zubanin levyn Kertakäyttöiskelmä. Meillä ei ollut käryä siitä, että tämä mies ilmeisesti on ollut telkkarissa ja yrittää olla koomikkokin, mutta periaatteessa hän kyllä onnistuu, koska Eristäjä Bluusin kohdalla naurettiin vedet silmissä koko ajomatka keskustaan. Se mikä tässä kaverissa oli oikein superhämmentävää oli se, että hänellä on merkillinen kyky saada yksi minuutti tuntumaan viideltä. Eli hänen on pakko olla jonkinasteinen velho, tai muu universumin mestari, joka kykenee manipuloimaan aikaa ja tilaa. Vittu mikä jätkä! Tutustukaa jotain kautta, helvetin pelottavaa kamaa, audiohuumetta jota kuunnellessa on olemassa jatkuva riski rankasta yliannostuksesta ja siihen kuolemisesta. Zuban tulee ja Zuban tappaa! Jotain helvetin maanista, oikeastaan aika Mana Manan Jouni Mömmöön verrattavaa tässä jätkässä kyllä oikeasti on. Vitun pelottavan oloinen hahmo.

Eilen aamulla taisin katsella ja kuunnella vähän Topi Sorsakosken juttuja, ja miettiä että vaikka viimeisellä levyllä toki on hienoja lauluja ja paljon kuolevan miehen puhinaa, se olisi huomattavasti koskettavampi ja osuvampi levy jos siinä olisi Topille tutumpia, hänen elämäänsä kuuluvia soittimia, rautalankakitaraa ja muuta hallitsevammassa osassa, tuo kamariorkesteri jättää vähän kylmäksi, vaikka jousilla toki saa aina tunnelmien ja tilanteiden eeppisyyttä korostettua. Ongelma vaan on siinä, että nyt ne hapattavat kuolevan miehen ympärillä, ja vähän hänestä riippumattakin. Ne tuntuu niin paljon irrallisemmilta. Topi on itselleni tärkeä lähinnä siksi, että mummon kuoleman aikoihin Viikatteen Hautajaissydän soi joka paikassa, ja se oli meille koko perheelle vähän rankka biisi.

Lisäksi pappa oli rautalankakitaroinnin suuri ystävä, ja arvosti Sorsakosken meininkiä aika korkealle. Siinä oli kyllä monella tapaa mielenkiintoinen ja siisti hahmo. Vasta mummon kuoleman jälkeen sain ylipäätään tietää, että hän piti jazzista ja lattareista, vihasi Katri Helenaa ja suomalaista helppoa iskelmää ihan yhtä paljon kuin minäkin, ei osannut laulaa samalla kuin soitti kitaraa. Silti päällimmäisin ja vahvin musiikkiin liittyvä muisto hänestä on vihellys. Se on ensimmäinen asia mitä kuulen ajatellessani häntä tai lapsuuttani. Viimeisen vuoden aikana hän ei kuulema paljoa vihellellyt, mutta serkut kertoivat että välillä oli pannuhuoneesta kuulunut viheltelyä, eli kai se hänelle jonkinlaista surutyötä musiikin muodossa oli. Ei tämä maailma tästä ainakaan parane ilman kaikkia niitä ihmisiä, jotka täältä pois kuolee..

3 kommenttia:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=8F-DELVGnz0

    Mulla on soinut isän kuoleman jälkeen tosi paljon Topi Sorsakosken tuotanto ja ehkä osuvin on ollut tuo Surujen kitara. Katsottiin viime syksynä tuo Johnny guitar-elokuva kimpassa ja nää sanatkin ovat varsin osuvat. Isähän kävi joskus yläkerrassa yksikseen näppäilemässä kitaraa... Huh,kun voi joskus olla kova ikävä!!! Se yksi kasetti muuten odottaa tuolla kaapissa hakijaansa.

    VastaaPoista
  2. Pitää tulla hakemaan se jossain välissä kun on auto. Kuun lopussa ollaan tulossa Mikkeliin keikalle, jos kerkeis silloin vaikka tulla sumpit juomaan. Ja on tämä elämän läpi rämpiminen aika paljon vaikeampaa, kun tietää ettei ole kumpikaan enää ohjaamassa ja neuvomassa..
    http://www.youtube.com/watch?v=acv_a6O8doo

    Tuossa biisissä on aina kaikki vaan ollut mulle jotenkin niin Samulia, kitarat ja viheltelyt, soinnut, sanatkin nyt ehkä enemmän, mutta muistan ajatelleeni tätä kaikkea jo joskus syksyllä 2009 kun olen joltain keikalta tullut yksin bussissa keskellä yötä ja kuunnellut tuota..

    VastaaPoista
  3. Esa Zuban on hieno mies! Itse löysin ensin hänen kirjansa, levyjä rupesi ilmestymään näköpiiriin vasta myöhemmin. Mana Manaan en olisi huomannut verrata, ennen kuin sanoit, totta se on. Esa on tosin terve ja työntäyteinen.

    VastaaPoista