lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lunastus

Eilinen keikka oli juuri sitä mitä kaipasin. Se tuntui ihan saatanan hyvältä. Se oli täydellistä keskittymistä. Ei miettinyt töitä, ei mitään ylimääräistä. Se oli pelkkää olemassaoloa ja helvetillistä melua, jonka yksi ihminen saa omasta kehostaan ulos. Vähän kymmenen jälkeen oltiin jo lähdössä kotiin, mutta koska ajettiin ohi kehä kolmosesta, tultiin kotiin jotain helvetin psykedeelistä reittiä, eikä oltu kotona ennen kahta. Mutta eipä haitannut, ei väsyttänyt kauheasti ja oli ihan mukavaa, tuli sellainen roadtrip-meininki. Tavallisesti tien päällä ei ole kauheasti nähtävää, etenkin kun on sahannut näitä samoja välejä edestakaisin pari vuotta. Jokaisen paikkakunnan nimenmuunnos on tuttu, jokaisen liikennemerkin hauska vitsi heitetty. Silti ne heitetään uudestaan, ehkä ennemmin kertoaksemme, missä kohtaa ollaan menossa. Nyt kun ei ole vielä valoisakaan, ei voi lukea tai piirtää. Eilen käytin sen ajan hyväksi mitä siinä nyt oli valoisa, ja piirtelin tällaisen liikkuvassa autossa. Näyttää vähän vamolta, koska keskellä on liitoskohta aukeamasta.



Melko nopeasti paikalle päästessä pääsi soittamaankin, soitettiin kai melko pitkä keikka. En oikein tiedä, tavallisesti kaikki sanoo, että olipa lyhyt, nyt huudeltiin muutamia biisejä, niin soiteltiin sitten niitä, eikä meinattu päästä "setissä" loppuun. Sinälläänhän se on ihan sama kun ei ole minkäänlaista settiä olemassakaan ja soitetaan ihan niitä biisejä, mitä mulle sattuu päähän pälkähtämään. Se on mielestäni ihan helvetin hauskaa. Se ensinnäkin rentouttaa ilmapiiriä, ei ole jumissa jossain paperissa, joka seilaa jossain pitkin poikin lattioita, se ei ole edes kädessä, koska yleensä ensinnäkin hikoilin sen pois, ja toisekseen mustaa tussia, tai etenkään sinistä kuulakärkikynää ei näe yhtään, jos keikkapaikalla on punainen valo. Ja yleensä on. Joten käytännön syistä ei tehdä minkäänlaista settiä, pari ekaa biisiä on joku aloituskaksikko tai kolmikko, jolla pääsee alkuun, ja sitten päästään asiaan. Oli kuitenkin mukava keikka ja tuli hyvä fiilis kaikesta. Sain siitä ihan helvetisti energiaa, vaikka ensin pitikin vähän keräillä taas lattialla. Mutta kun sieltä pääsi ylös, tuli hyvästä keikasta niin hyvä fiilis, että se korvasi koko paskan viikon. Tämä on todellakin sitä, mikä pitää mun nupin läjässä.

Eilen puhuttiin jätkien kanssa melko paljon siitäkin, miten ne nupit duunin kanssa oikein pysyy läjässä. Kaikki meinaa välillä vähän hajoilla, ja saa koko ajan kuunnella vittuilua siitä kuinka kannattavaa touhua tämä on. Vili tokaisi että "no eipä saatana tullut ostettua taksamittaria ku aikanaan kitaran ostin!", mikä oli mun mielestä aika helvetin hyvin sanottu. Jos tästä saisi rahaa, ei varmaan olisi tarvetta käydä töissä, vai mitä? Sanoin myös ääneen sellaisen asian, jota en ollut sanonut ääneen kenellekään aikaisemmin: "Ilman tätä olisin tappanut itseni jo ajat sitten, ja vieläkin välillä mietin että kannattaako tätä elämää nyt enää jatkaa." Jälkimmäinen osa veti kylmät väreet pitkin omaa selkärankaa. On sitä tullut toisinaan itsemurhaa mietittyä, mutta ei siltä kannalta että olisin sitä tekemässä. En tiedä voisinko koskaan tehdä itsemurhaa, rakastan olemassaoloa liikaa, vaikka monesti vihaankin elämän rajallisuutta. En tahtoisi ajatella ikuisuutta, mutta en tahdo sen hetken koittavan, jolloin ajatteluni lakkaa. Se on se suurin ristiriita, joka minun elämässäni jaksaa hämmentää itseäni. Se tulee vainoamaan minua niin kauan kuin ajatus kulkee, ja silti en osaa päästää siitä irti niin kauan kuin se ajatus kulkee. Mutta se on varma, että ilman tuota "lapsellista ajanhukkaa" teillä ei olisi ollut tätä paskaa luettavana välttämättä ikinä, tai se olisi voinut katketa vuosi sitten, sen sisältö olisi lähinnä minun asunnonhankkimissuunnitelmiani ja veroilmoituksen täytössä tapahtuneen virheen naureskelua, laitoin pilkun väärään paikkaan, ahhahhahhahahaa. SAATANA! Se ei tule tähän päähän hiipimään ikinä. Pätkätöitä, bändihommia, työttömyyttä ja vapautta, miten minun nuppini sattuu asian milloinkin toteamaan tarpeelliseksi, eikä miten suomalainen yhteiskunta sattuu tarvitsemaan pikalainaa. Vastineeksi sitten teen sellaista työtä, jossa koitan parhaani mukaan auttaa teidän muksuja kasvamaan ei-niin-vitun-kieroon, kuin mitä olette niitä kasvattaneet, deal?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti