keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Eilinen grindi-ilta

Eilisilta oli aika helvetin mukava. Pääsin töistä jo suhteellisen hyvissä ajoin, vissiin puoli yhdeltätoista, sitten odottelin että matkaseurani Raxi Raatikainen saa itsensä ylös ja siihen kuntoon että karautti meidän Wolksvagenin valmistaman hävittäjän (ainakin minun käsissä tuota MIGiä on syytä kutsua hävittäjäksi, kun tajuan noista autoista ja niiden ajamisesta ihan vitusti.) tuohon pihaan, josta sitten lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Oltiin kaupungissa jo neljän aikaan ja mietittiin että mitäs vittua sitä nyt tekisi. No parkkeerattiin auto sitten jonnekin siihen Kallion huudeille ja naureskeltiin että tämä on aivan kuin joku PikkuLahti, ihan samanlainen ajelehtijoiden ja vetelehtijöiden kaupunginosa, jossa käsittääkseni nuo huumeetkin pyörii melkein samalla volyymillä kuin täällä. Talotkin oli vielä 50-luvulla, ihan niinkuin täälläkin! Metrolla mentiin sitten Kamppiin, käytiin syömässä helvetin hyvässä paikassa, toisaalta kahden päivän nälkälakon jälkeen mikä tahansa ravintola on helvetin hyvä. Gonzoiltiin siinä vielä vähän miten sattuu ympäri kylää, käytiin rahattomana levykaupassa ja pummikahvilla, oli koko ajan vähän "mun kotjhi ei ooo tjhäällä"-olo.

Lopulta mentiin tuntia ennen alakerran avautumista Lepakkomieheen odottelemaan, katottiin siinä sitä big bang theorya, jonka pointtia en ole koskaan tajunnut, ja simpsoneita. Tuttuja ramppasi rappusissa koko ajan, oli kiva nähdä kaikkia, en ole Helsingissäkään käynyt oikeastaan kuin kai joulukuun alussa viimeksi. Silloinkin vaan huutamassa Famine Yearin keikan ja lähdin heti takaisin himaan. Oli melko kiireinen se nimenomainen viikonloppu.. Näin myös noita vanhoja bändikavereita, kun Lassi ja Sieni Santeri tuli omista treeneistään. Hassua, että juuri toissapäivänä löysin vaatehuoneen perukoilta ikivanhan Chaosphere t-paidan, mikä alkaa kyllä olla jo aika KVLT-kamaa, mikäli sellaista minun elämästäni voi löytää. Ja tänä aamuna tuli bändrekisteristä viesti, että oonko muistanut päivitellä sen yhtyeen tietoja. Mikä on ensimmäinen asia, jonka 16-vuotias tekee keksiessään bändille nimen? laittaa sen bändirekisteriin. Koko paskaa ei ole ollut olemassa kuitenkaan ainakaan neljään vuoteen..

Famine Year aloitti soittelemalla uudet biisit, ja oon vähemmän salaa ihan vitun kateellinen siitä, miten helvetin hyviä biisejä ne jätkät vääntää, ja toisekseen Petelle kun se on vaan niin helvetin kova jätkä. Oikeasti, mikä vaan sen laulama lätyskä pieksee mennen tullen melkein kaiken muun kaman mitä tässä maassa on tehty. Jos ette muka ole tutustuneet, niin Feastemin World Delirium tai mikä tahansa Famine Yearin demo tai uusin 7" on loistava tapa aloittaa. Niitä biisejä oli todella hauska vetää tuurauskeikoillakin livenä, koska sovitukset on ihan vitun tiukkoja. Lepakkomiehessä on muuteltu paikkoja, tykkäsin itse tosi paljon siitä että pöydät ja tuolit on roudattu siitä edestä pois, koska niinä harvoina kertoina, kun mä olen siellä soittanut, olen melkein lyönyt pääni niihin. Mutta olisi sinne pari tuolia ehkä voinut säästää sivuille, että jos väsähdys iskee niin voi rojahtaa lepäilemään. Muuten oli kyllä paljon parempi.

Ai joo, myös seinien demppailu vaikka vain räsymatoilla tekisi ihmeitä ainakin alavireissä möyrijöille, koska Nothing More To Eat murisi ja mölisi melko tasaisena puurona, vaikka salissa oli melko paljon ihmisiäkin. Saa niiden seinien sointia vähemmälle niin homma selkiytyy, en epäile etteikö soittopuolesta vastaavat tätä jo tietäisi. Nothing More To Eat on aina yhtä hauska nähdä livenä, vaikka vanhemmat keikkahitit olikin vähemmällä ja tiesin uusista biiseistä vain muutaman, edellä mainitusta puuroutumisesta johtuen oli ehkä vähän vaikea saada tolkkua niistäkään. Mutta psykedeelisen suomenruotsalaiset välispiikit ja jätkien rento asenne tekee jokaisesta keikasta aina megabileet. Mua myös aina ihmetyttää se, että miten nuo löytää joka vitun huoneesta jotain minkä päälle kiivetä! Ne on aina roikkumassa jossain helvetin korkeelta tai seisoo jonkun monitoripinon päällä, jota mä en ole edes huomannut olevan.

Fuck The Factsia olin katellut koko maanantain youtubesta enemmän ja vähemmän, osa biiseistäkin oli kerennyt tarttua jo paremmin takaraivoon, se on ihan helvetin hypnoottista kamaa kun siihen pääsee sisään. Jotenkin tuntuu että kun menee Youtubeen, kirjoittaa siihen vain ekana Fuck The Facts. Ja sitten sitä vaan uppoaa sinne mesoamisen suohon. Se on helvetin hyvä bändi, ja eilinen keikka niiltä oli yksi kovimpia mitä olen nähnyt näitä ulkomaan ihmeitä pällistellessäni. Kaikki olivat helvetin mukaviakin, ja sanoin Toponille, että jos ne tulevat taas Eurooppaan ja tarvitsevat lämppäriä niin me lähdetään niiden matkaan ilmaiseksi. Otetaan henkiläauto ja teltta ja ajellaan niiden perässä. Jotenkin tuntui synkkaavan koko porukan kanssa saman tien ihan järjettömän hyvin, ja tuli saman tien ikävä jo melkein siinä kun tiesi, ettei näitä ihmisiä näe välttämättä enää koskaan. Melanien kanssa keskusteltiin siitäkin miten tämä homma tekee puolipakostakin ihmisestä paljon sosiaalisemman, kun ainoat oikeat ystävät ovat oikeastaan löytyneet soittamisen kautta, ja nähdäkseen niitä ihmisiä on pakko järjestää yhteisiä keikkoja. Samalla tavalla tuntuu, että näiden meidän ulkomaalaisten vieraiden kanssa on aina löytynyt ihan heti jonkinlainen yhteinen sävel, mistä syystä noita keikkoja on myös helvetin kiva järjestää. Tämän sulavan aasinsillan kautta ilmoitan teille, että tämän vuotiset Lahden grindibileet ovat perjantaina 8.6 ja siellä soittaa
Death Toll 80k
Spawn From Deceit
Famine Year
Slash Dementia
ja joku yksi vielä, kun me ei päästä. Vili menee Sweden Rockiin katselemaan King Diamondia, mietin että pitäiskö opetella soittamaan blastia ja vetää Eetun kanssa joku duokeikka jollain muulla nimellä.

Pitää tuosta eilisestä sanoa vielä sen verta, että 8 euroa maksavaksi tiistai-illan grindcoretapahtumaksi tuolla ollut vähän päälle 50 ihmistä oli ihan saatanan paljon porukkaa. Lahdessa se voi olla välillä jo hyvä viikonloppusaldo, viime kesänä taidettiin mennä vähän ylikin, kun oli lauantai, mutta normaalisti nuo pyörii täällä melko samoissa lukemissa. Illan jälkeen Fuck The Factsin piti hengata paikalla niin pitkään kuin baari antoi, olisin tahtonut jäädä hengailemaan vielä pitemmäksikin aikaa, mutta Raxi tahtoi lähteä kohti kotia, kun piti käydä vielä kaverilta röökiä pummaamassa, ennen kuin se oli tosi vihainen. Raivotin sitten vähän päälle puoleen tuntiin tuon Helsinki-Lahti välin, autosta noustessani mietin että miten vitussa olen uskaltanut ajaa niin saatanan kovaa, kun tasapainoaisti heitti vielä keikkojen jäljiltä ja nestehukasta ihan saatanasti. Kävin siihen Raxille nukkumaan, koska ei keksitty minne olisin keskustaan saanut auton turvaan parkkipirkoilta, ja aamulla Tomppa haki mut siitä himaan.

Meillä on Cut To Fitin kanssa nyt ihan liian vähän keikkoja fiilikseen nähden, eli jos teillä on tiedossa jotain iltoja tässä kevään aikana, minne kaipaisitte keskipaskaa lämppäribändiä tai hyvin paskaa pääesiintyjää, niin me tullaan ihan mihin vaan ihan koska vaan ihan millä rahalla vaan. Kohta pitäs saada paitojakin taas tehtyä, ja niillä rahoilla olisi sitten tarkoitus saada levytkin vihdoin ja viimein tehtyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti