tiistai 14. helmikuuta 2012

Paska Maanantai.

Käytiin tuossa tuon Saarenketon kanssa Sopenkorven luolastoissa tekemässä questi, jonka oli alunperin tarkoitus olla siis biisi, mutta siitä tuli Tompan tajunnanvirta terapiaa. Pakko sanoa, että on aika etuoikeutettu olo että sai olla mestoilla kuuntelemassa ja auttamassa äänittämisen kanssa, koska se kuulosti juuri siltä, että se biisi oli pakko saada ulos, ja siksi en siihen puuttunutkaan mitenkään enempiä. Eipä siinä mun taidoilla oltaisi mitään väliin rävellettykään, kyllä se on ammattimies tuossa soittamishommassa. Tuli hyvä fiilis tuosta reissusta. Koitin tästä innostuneena kotiin tullessa nauhoittaa itsekin jotain, mutta akut loppuivat samantien, mikä oli melko turhauttavaa. Laitoin nuo kaikki sitten kerralla lataukseen, etteivät enää kuse kintuille kun inspiraatio iskee. Niin, ja joku näppärä Kapteeni Jälkiviisaushan huomauttaa vara-akkujen tarpeellisuudesta tässä vaiheessa, ja kuittaan sen kertomalla, että minulla on kahdet vara-akut, jotka ovat kaikki tyhjinä, kun on niin pitkään taas luotettu vara-akkujen vara-akkujen kestoon. Joten koko satsi on nyt latauksessa, ja tyydyn kuuntelemaan Tom Waitsin Nighthawks At The Dineria, joka ei ehkä muuten lukeudu herran parhaimistoon, mutta tällä levyllä on mukava yleisfiilis, sekä Eggs And Sausage, joka on ehdoton Lahden kaupungin yösoundtrack, jos on ikinä kävellyt tuolla kaduilla pimeällä. Siinä on mielestäni maailman hienoin pianosoolo.

Muuten kulutuksessa on ollut enimmäkseen Blue Valentine-levy, joka taitaa itselle ajan kanssa nousta parhaaksi ja tärkeimmäksi Waits-levyksi. Tai mistä sitä tietää. Mutta varmaan. Pääasia, että sitä aikaa on mahdollisimman paljon, koska yksi suurimmista iloista tässä lihallisessa elämässä on minulle ehdottomasti musiikin kuuntelu. En koskaan osaa sisäistää sitä ajatusta, että joskus, suurimman osan absoluuttisesta ajasta, joka virtaa tässä todellisuudessa, tulen viettämään kuuntelematta musiikkia, maatuen jossain maan sisässä. En koskaan musiikkia kuunnellessani unohda sitä ajatusta, mutta en myöskään ikinä opi sisäistämään sitä. Tiedän sen. En osaa ajatella sitä niin huolettomasti, että ei silloin tunne mitään, koska ei ole olemassa. Ei tietenkään tunne. Se on se ongelma. Minä tahdon tuntea. Minä tahdon hengittää, soittaa kitaraa, olla olemassa. Näitä lieviä, ja joskus helvetin pahoja, paniikkikohtauksia olen saanut koko ikäni. Niitä ei voi lääkitä, koska paniikkihäiriö tavallisessa mielessä on kehon oman interoseption väärintulkinnasta johtuva häiriö, jossa siis panikoit vaan siitä ettet ymmärrä kehosi reaktiota tiettyyn asiaan. Tämä taas lähtee pelkästään mielestä, omasta ajatuksesta kaiken olevan järjettömyydestä ja omasta eksistentialistisen merkityksen hahmottamisen tuomasta Inhosta, siitä samasta jota Sartre kuvaili. Tahtoo vain lakata olemasta, mutta tietää että sekin olisi vain uusi rasite olemassaolojen ja tapahtumien sarjassa, että yhtäkkiä lakkaisi olemasta. Siksi tästä häkistä ei ole tietä ulos, eikä mielelle ole tiedossa rauhaa niin kauan kuin se on olemassa. Sen kanssa on vain totuttava elämään, sitä on purettava kaikkeen tähän kirjoittamiseen, sitä on purettava soittimiin, sitä on purettava kuviin, kaikkeen mitä tässä maailmassa vain voi käyttää sen ilmaisemiseen, jotta se ei jää pyörimään sormiin tai kielen päälle.

Pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna työpäivä alkaa jo kahdeksalta, mutta taidan katsoa vielä ainakin yhden South Parkin ennen unta, ettei nämä asiat jää pyörimään tähän päälle. Jos joku tahtoo duunailla jotain musiikkia, niin mulla on maaliskuussa todella paljon aikaa. Cut To Fit ei treenaile kauhean ahkerasti, keikkoja ei ole liikaa, ja mulla on aika kova into tehdä IHAN MITÄ VAIN. Eli kaikki stoner-blues-punk-jazz-avantgarde-rap-tekno-viritykset kelpaa. Mitään en osaa, mutta kaikkea opin. Musiikki on minulle voima, jota ei voi kahlita mihinkään, mutta koen käsittäväni nimenomaan sovittamisesta ja konteksteista eniten, eli grindit grindinä ja bluesit bluesina. Saa ottaa yhteyttä tässä tai sähköpostilla. Tai puhelimella, ei mulla mitään muutakaan käyttöä sille ole, viimeiset kaksi päivää olen unohtanut kännykän himaan, kun en ole tehnyt sillä yhtään mitään.

1 kommentti:

  1. uisssaatana. stonerhommia ois helvetin jees vääntää, että jos tuut naisvokalistia kaipailemaan niin tässä ois yks ehdokas. viidiota löytyypi näytteeksi, jos nyt sattuu kiinnostamaan sen vertaa :D

    VastaaPoista