keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tekojen maailma.

Ihminen on sitä mitä tekee. Hän on kaikkien tekemistensä summa, ja hänen tahtonsa on vain haalea jälki maailmankaikkeuden historiassa, joka kulkee toteuttamassa itseään "valmiissa maailmassa", kuten tavataan sanoa. Tietoisuus subjektiivisenä toimijana on samalla kaikki, ja toisaalta täysin merkityksetön. Tietoisuus itsessään ei ole merkittävä, vaan merkittävää on kaikki se, mitä se saa aikaan. Kun päätät tehdä jotain, tosissasi tahdot, ja toteutat sen, ilmaiset omaa olemassaoloasi tämän tapahtuman kautta. Teet olevaksi jotain sellaista, jota ei vielä ollut, tai jota sinä et ollut aiemmin tehnyt. Tai jota olet tehnyt useitakin kertoja, mutta päätit nyt vain jostain syystä tehdä uudelleen, koska koet sen jotenkin itseäsi määrittävänä tekijänä. Toisaalta siinä voi olla vapauden ansa: Teet jotakin vain siksi, koska koet sen olevan jotenkin itsestäänselvä, sinua määrittävä osa. Pakenet sitä täydellistä, absoluuttista vapautta, joka sinulla oman elämäsi suhteen oikeasti on. Voit jättää asioita tekemättä. Mikäli neuroottisuutesi vain antaa periksi. Olet vapaa.

Ja et kuitenkaan ole. Olet aina tilanteen ja vallitsevien olosuhteiden vanki. Jos putoat lentokoneesta, sinulla ei ole vapautta liikkua haluamaasi suuntaan tahtomallasi tavalla. Fysiikka vetää sinua kohti maata, ja putoat väistämättä sinne. Toisaalta sinulla oli vapaus olla putoamatta lentokoneesta, mutta laiminlöit sitä ja käytit vapauttasi pudota koneesta. Elämä on valintoja. Sinun elämäsi on siis mielesi jatke. Sinun mielesi taas on maailman jatke. Maailma taas on sinun subjektiivinen tulkintasi siitä samasta läjästä, jota me kaikki tuijottelemme. Se, mikä on tämä läjä, jää arvailujen varaan. Se on joku meidän tulkintojemme väliin jäävä musta aine. Se, mikä aina pakenee jonnekin näön ja kuulon ulkopuolelle. Meidän mielemme ovat ne äärettömän pienet hermosolut, joiden välinen interaktio luo jonkin suuremman kollektiivisen tietoisuuden. Aivan kuten meidän mielessämme ei osata täsmälleen määrittää kohtaa, jossa tajunta syntyy, emme pysty sanomaan, missä kohtaa meidän mielemme luovat tämän kollektiivisen tajunnan.

Tämän kollektiivisen tajunnan nimi on filosofia. Sen luomiseen on vaikuttanut jokainen yksittäinen ihmismieli, jos ei muuten niin kasvattamalla ja vaalimalla sellaista ihmismieltä, joka on ollut osaltaan luomassa ja viemässä tätä tajuntaa eteenpäin. Ihmiset toteavat usein, ettei filosofiasta ole heille mitään hyötyä. Ettei filosofiasta ole ihmisille mitään hyötyä. Toki yksittäinen aivosolu, jonka tehtävä on lähinnä ottaa vastaan silmiltä tai selkärangalta tulevaa informaatiota, voi ajatella ettei ajattelusta ja tiedostamisesta ole hänelle mitään hyötyä. Se ei silti tee tuota solua hyödyttömäksi ajattelun kannalta. Ajattelu tarvitsee noita havaintoja myös osakseen, joten tällä solulla on yhtä keskeinen osa ajattelun ja tiedostamisen kannalta, kuin kaikilla muillakin soluilla. Meidän ei ole tarpeellista kysyä filosofian oikeutusta. Ennemmin meidän tulee pohtia omaa oikeutustamme filosofian kannalta. Me olemme olemassa aivosoluina, jotka vievät tätä kollektiivista, itsetietoista tajuntaa eteenpäin, mutta meidän tehtävämme ei ole lopettaa sitä ajatusketjua. Sen tietoisuuden sammuminen tulee vasta ihmiskunnan totaalisen tuhon myötä, ja kuten voimme todeta omasta maallisesta elämästämme, sen jälkeen ei ole mitään. Kuten kaiken muunkin elämän kohdalla, tämä sammuminen on väistämätön, mutta se ei tee siitä tarpeetonta.

Nimenomaan juuri siitä syystä, että tiedämme tämän loppuvan, meidän täytyy arvostaa sitä, ottaa siitä kaikki irti ja palvella sitä hyvin. Meidän kuuluu olla viemässä sitä eteenpäin, tehdä oma tehtävämme aivosoluna, viedä filosofiaa ja ajattelua siihen suuntaan, jonka katsomme omassa subjektiivisessa tulkinnassamme oikeaksi. Ja kai vain sitä kautta voimme löytää jonkinlaisen järjellisen merkityksen omaan elämäämme. Toki myös filosofian täydellinen hylkääminen ja välinpitämättömyys sen suhteen on omalta osaltaan sen eteenpäin viemistä. Kaikki hyvä, jolla tarkoitan humanistista, utilitaristista hyvää, on aina kotiin päin. Teet tietämättäsi kuitenkin hyvää jollekin, joka tajuaa sen, ja maksaa sen takaisin, tai eteenpäin. Se on aika siisti ajatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti