sunnuntai 11. joulukuuta 2011

SHHHHHUNNUNTHAI!

Heräsin kahdelta, ja tuntuu aika järjettömältä, että on ollut hereillä muka vasta kolme tuntia, koska nämä ovat tuntuneet jo melko pitkiltä. Toisaalta se on hyvä, koska tänään jos koskaan tarvitsee päivälle pituutta ja lisää aikaa. Vasen korva soi vieläkin, eiköhän se alkuviikkoon mennessä asetu. On se aina ennenkin hiljentynyt. Mutta silti on outo fiilis kuunnella tuota ääntä, koska se on tavallaan olemassaolematon ääni. Ne taajuudet, joita et pysty kuulemaan määrittävät sen, mikä ääni se on. Kuulet kaikki muut taajuudet, mutta et sitä tiettyä, ja päättelet että korvassa siis soi. Mitä enemmän siihen keskittyy, sitä kauemmas se karkaa. Jos tukkii korvansa, se tuntuisi vaimenevan, koska se ei voi olla olemassa ilman niitä muita ääniä, jotka kuuluvat normaalisti. Hämmentävää? en minä tiedä, nyt on sunnuntai ja olen vetänyt kolme keikkaa ylimääräisten twistien ja kiemuroitten kanssa, saan trippailla ihan niin paljon kuin jaksan.

Tänään täytyy valita tarkkaan mitä syö. Jotain raskasta ja rasvaista, koska on sen verran nälkä ja fyysinen olo, että se vaatii jotain roskaruokaa. Pitää myös osata valita musiikkinsa oikein. Jälleen kerran The Kilimanjaro Darkjazz Ensemble saa toimia soundtrackina tälle omalle sekavuudelle, etenkin nyt soivat Giallon loppuhuhuilut toimivat hyvin, tehden sitten vähitellen tilaa White Eyesin pehmeydelle. Jos joku ei tuota levyä ole vielä kuullut, niin kannattaisi. Olette huonompia ihmisiä jos ette ole kuulleet sitä. Tämä on helposti yksi tämän vuosituhannen parhaista levyistä. Aika paljon luvattu. Voiko ihmiskunnan nykyisen kaltainen kulttuuri olla olemassa vielä tuhannen vuoden päästä? Aika suuri osa siitä on kuitenkin luotu viimeisten 80-vuoden aikana. Ei todellakaan kaikkea, mutta on jotenkin järjetöntä ajatella, että nuoriskulttuuri tuli olemassaolevaksi ilmiöksi vasta Beatlesien aikaan. Mitä vittua ne ovat tehneet kaikki ne kymmenet tuhannet vuodet sitä ennen? Töitä.

Veikkaan, että joskus tulevaisuudessa tämä aika tullaan muistamaan jonkinlaisena nuorisokulttuurin ylilyöntinä. Sen sijaan, että se olisi nuorten toimesta lähtenyttä kapinaa vanhempien arvoja ja maailmaa vastaan, se on myyty heidän vanhemmilleenkin ja vanhemmat seuraavat lastensa perässä muotivillityksiä ja imevät heistä vaikutteita. Tämä on sitten jotenkin virheellisesti käsitetty muuttuvaan maailmaan mukautumiseksi ja aikansa seuraamiseksi. Todellisuudessa tämä on kuitenkin melko pinnallista, koska kaikki asiat pysyvät samana. Ne vain myydään teille eri nimillä, ehkä jollain pienellä "parannuksella", tervämmällä kuvalla, värinäytöllä, laser-tähtäimellä, perseenpyyhkijällä tai pienempänä tai isompana kuin ennen. Kaikki on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, jos ette kykene näkemään niiden pinnallisten asioiden läpi. Ei näissä ole mitään uutta. Se on silti sama vitun puhelin, joka on ollut olemassa jo puolitoista vuosisataa.

Tärkeää ei ole se, kuinka vähän tai paljon maailmassamme on muovia tai liikkuvia osia, vaan mikä sen koko maailman tarkoitus on. Miksi sitä muovia ja pikku nappuloita on kasattu päällekäin? Tällä hetkellä tasan siksi, että muutaman kuukauden välein saa nyhdettyä samoilta ihmisiltä uudet rahat samasta palikasta. Se on erittäin väärä lähestymistapa. Tottakai jokainen ajan hermolla oleva aikuinen ostaa lapselleen uuden puhelimen ja uusimmat lelut, ettei häntä kiusata tai hänestä ei kasva erilaista. Se voi kuulkaas tehdä lapsellenne myös ihan hyvää nähdä, että maailmaan mahtuu erilaisia ihmisiä, eikä hän itsekään ole samanlainen kuin kukaan muu. Minun muksuni saavat yhteisen Nokian 5110:n, jota saavat käyttää vuoropäivinä jos kokevat matopelin pelaamisen kauhean hauskaksi vielä kymmenentuhannen pisteen jälkeen.

Jaksanpa näköjään taas jauhaa paskaa. Taidan mennä säveltelemään yksikorvaisena jotain tuonne Wurlitzerin ääreen, jos saisin jotain Beethovenin kaltaisia neronleimauksia siellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti