perjantai 9. joulukuuta 2011

Osa 1: Lahti-Helsinki-Lahti

Koulu loppui kahdelta, sen jälkeen kerkesin hikoilla kotona melkein tunnin ennen kuin piti lähteä talsimaan paskassa kelissä kohti juna-asemaa. No tietysti unohdin heti ensimmäisenä lenkkarit himaan, joten piti hakea ne ja aloittaa matka alusta. Juna-asemalla kuuntelin King Crimsonia ja mietin vähän kaikkea mitä ne muut ihmiset siinä salissa ovat joutuneet elämiensä aikana tekemään ja kestämään, pitkä aasialainen inttijätkä, kuuro tyttö ja tulkkina toimiva vanhempi nainen, keski-ikäinen mies joka veteli onnessaan hampurilaista siellä nurkassa ja nilkutti sitten viemään roskat roskiin. Mitä noidenkin ihmisten elämissä on tapahtunut, mikä on ajanut ne kaikki tänään ostamaan lippua Lahden juna-asemalta? Sitten heräsin siihen että yksi luukku vilkutti 435sta, ja sain ostettua oman lippuni. Junamatka meni kaverin kanssa välistä pari sanaa vaihtaessa ja tulevia keikkahommia säätäessä. Hidasta hommaa tuo junailu, vaikka toisin voisi luulla.

Perillä Helsingissä etsiydyin Semifinaaliin ja sitten alkoi taas hevimmän luokan penkin kulutus. Hautauksen jätkät olivat tuntemattomampia, Famine Yearien ja Gafien tullessa paikalle jaksoi itsekin rentoutua sitten paljon enemmän. Itse keikanhan lopulta pilasi sitten räkätauti, mutta ainakin peli on avattu, ja huominen menee varmasti paremmin, koska ensimmäiset keikat on aina tuollaisia jos on pari päivää aikaa petrata. Pistokeikkaa stressaa enemmän, ja siellä haluaa tehdä parhaansa. Toki halusin nytkin, kun oli eka keikka noiden kanssa, mutta urheilupiirien kliseiden mukaisesti se nyt vaan ei aivan riittänyt. Kivaa oli silti, ihan helvetin mukava oli soittaa niitä biisejä! Piti melkein heti keikan jälkeen lähteä takaisin Lahteen, kun viimeinen juna lähti siinä aika äkkiä. Onneksi soitettiin keikka niin äkkiä että jäi hyvin aikaa. Kipeänä huutamisessa on se paska puoli, että koittaa säästellä itseään liikaa. Ihan kuin se muka jotenkin parantaisi sitä keikkaa, vaikka olet vain yksinkertaisesti huono.

Takaisin tullessa olisi ollut mahdollisuus harjoittaa nuorisotyötä, kun pari selkeästi alaikäistä, tai juuri 18-vuotta täyttänyttä tyttöä ryypiskeli ja kiroili junassa kovaan ääneen, mutta olin liian uppoutunut musiikkiin, sitä paitsi edessäni istui joku ärsyttävä pikkutakkiläski, ja vieressäni kaksi opettajaksi pääteltyä henkilöä. Kävelin kotiin ja olo oli aika väsynyt. Eli suihkuun, Family Guy ja nukkumaan.

Kuljettu matka: 208 km.
Soundtrack:
King Crimson - In the Court of the Crimson King
The Kilimanjaro Darkjazz Ensemble - From The Stairwell
Tom Waits - Bad As Me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti