maanantai 12. joulukuuta 2011

Nothing new.

Nyt kun lopulta päätin sitten keskittää ajan ja energian koulunkäyntiin, sain huomata että yhtäkkiä siinä onkin ihan helvetisti juttuja, jotka vaativat keskittymistä. Meillä on miljoona ohjausharjoitusta, esseetä, esitelmää, ryhmätyötä ja raporttia tehtävänä näiden parin viikon aikana, mikä tuntuu sikäli hassulta että kaksi ekaa jaksoa on lähinnä pyöritelty peukaloita. Varmasti sille ajalle olisi voinut jakaa osan noista töistä, etteivät ne kaikki puske nyt samaan aikaan päälle, mutta ei. Toisaalta osa niistä on tietysti ihan mukaviakin hommia, kuten essee jonka tein jo ajat sitten, ja kuulema minun kohdalleni sattunut kriittisen pedagogiikan parityö. Enpä olisi juuri parempaa voinut itsellenikään keksiä, joten kiitos sille joka sen onkaan arponut jostain hatusta. Jos arpoi. Mietin että pitäisikö se essee iskeä tähän näin, mutta toisaalta siellä on paljon samaa jota olen tunkenut niin monissa muissa yhteyksissä tänne kanssa. Jos tahdotte että laitan, äänestäkää painamalla ruksi "vedäppä ittes kiikkuun." kohtaan.

Olot ovat vieläkin viikonlopun jäljiltä vähän sekavat, korva kuulee jo enemmän, mutta ei vieläkään kaikkea täydellisesti, enkä ole tottunut yli kahden päivän tinnitukseen. En kyllä ihmettele jos tähän on ihmisiä seonnut, etenkin jos molemmissa korvissa tinnittää eri vireiset äänet, niin on varmasti aika herkkua kuunnella sitä huminaa pitempään, itselleni riitti jo ihan vain lyhyt hetki Tumpin autossa, kuulosti siltä kuin leffoissa kaikki ufojen laskeutumiset. Ruokaa pitäisi kai jossain vaiheessa väsäillä, onneksi Eetu on nyt saanut päähänsä olevansa joku tofun master chef, krustimättöjen kunkku, ja saa minun puolestani tehdäkin ruokaa ihan niin kauan kun vain jaksaa. Vaikka onkin vielä selkeästi vähän uusi juttu, niin kyllä se vielä oppii ruokaakin laittamaan. Johan minä olen sen tässä melkein kuusi vuotta tainnut tehdäkin.

Kirjoitan illalla varmaan vielä vähän lisää, kun ei minulla oikein muutakaan tekemistä ole, kuin lukea ja kirjoittaa. Kuunnella levyjä. Vinyylisoitin olisi edelleen yksi maailman siisteimmistä jutuista, kun nyt on vähän niin kuin pakkomielteenä että olisi päästävä kuuntelemaan tuota King Crimsonin ekaa levyä vinyylillä. Tuntea se pehmeys luissa ja ytimissä, kun Radiotehnikan kaiuttimet tuuttaa sellaista lämmintä keskitaajuus pöhinää. Se ajatuskin saa jo veren kiertämään ihan uudella tavalla, pakko saada soitin jostain. Huomaan, että äsken piirrellessä tinnerit taisivat käydä päähän, kun sitä särkee ja korvan sointi muuttui jotenkin omituisella tavalla selkeämmäksi. Taitaa puskea migreenin. Lääkettä, musiikkia, kirja ehkä loppuun asti ja sitten vähän taas separoimaan nettiin lisää.

1 kommentti: