tiistai 6. joulukuuta 2011

Mikä on musta ja epäkäytännöllisen kokoinen, mut silti vitun makee?

Taas iltoja, jolloin olisit voinut saada aikaan vaikka mitä, mutta päätit olla tekemättä yhtään mitään. Huomenna on kaupat kiinni, joten ruokana tarjoillaan banaaneja ja klementiinejä. Ei paha. Olen sivistänyt itseäni katsomalla dokumentteja, ensin Louis Therouxia vankilassa, sitten piripäisiä pellejä Insane Clown Posse festareilla, mitä seurasi jo kertaalleen nähty dokumentti suomirockista, keskittyen kapinaan. Nyt on menossa painovoimadokkari, ja kohta voisin jatkaa vaikkapa kirjojen lukemista. Jospa ne stimuloisivat tuota pääkoppaa riittävästi. Nämä audiovisuaaliset huumeet kun eivät oikeasti toimi yhtä hyvin kuin nuo psyykkisvisuaaliset.

Oleminen on taas hämmentävää. Musiikki toimisi päänuppiin hyvin, mutta tuntuu ettei ole sattunut oikea levy soittimeen. Kävin tänään ostamassa myös elämäni ensimmäiset vinyylit, mikä saa varmasti monet tämän paskan lukijat hylkäämään minut täysin. Mikä se sellainen musadiggari ei ole, joka ei vinyylejä kuuntele. Sellainen, jolla ei ole vinyylisoitinta. Sellainen itselleen rehellinen. Oikeasti vähän mietin välillä jutellessani joittenkin hipsterien kanssa, kun musiikki kuulostaa oikealta vain ja ainoastaan vinyylilta, ja sanon että kun meille ei ikinä uskallettu antaa vinyylisoitinta kun me leikittiin Eetun kanssa deejiitä ja ne neulat meni rikki, niin ilmenee ettei tällä musiikkidiggarilla itselläänkään ole "just nyt" levysoitinta. Eli siis se kasaa levyjä, jotka oletettavasti kuulostavat oikeammilta, muttei voi kuunnella niitä ollenkaan? Mielestäni aika paradoksaalinen tilanne musiikista pitävälle, levyjä ostavalle ihmiselle. Syy siihen, että minä ostin vinyylejä, on se että jokin sisälläni kertoo vinyylisoittimen oston hetken olevan nyt lähempänä kuin koskaan (no daa, jos aika nyt kokemuksellisesta näkökulmasta liikkuu vain eteenpäin, jokaikinen edessä oleva hetki on aina lähempänä kuin koskaan.). Toinen syy on se, että tajusin että niitä voi kuunnella ilman soittimiakin, kun saa sen levyn vain pyörimään riittävän tasaisesti. Eli vaikka ostaisi vinyylisoittimen ilman neulaakin, jaksaa vain istua siinä vieressä paperitorven kanssa ja pitää sitä levyn pinnalla. Siitä alkaa noituus.

Ostamani levyt olivat seuraavat: John Lee Hookerin Whiskey & Wimmen, koska vinyyliltä nimenomaan blues kuulostaa paremmalta. Hevin tai suuren osan modernin musiikin kanssa sillä ei ole vittuakaan väliä, koska se soundi on muutenkin niin länään ajettu, mutta vanhoilla blueslevyillä vinyyli pääsee oikeuksiinsa. Toinen on King Crimsonin debyyttilevy, jonka kohdalla on aivan sama. Ei se aukea mp3sinä samalla tavalla, se tarvitsee kaiken sen analogian vaivan, koska se on sen ajan musiikkia. Kolmas on Tom Waitsin livelevy vuodelta 1978, juuri ennen kuin alkoi kaivoon laskeutuminen ja roskisten paukuttelu ja soiteltiin vielä jazz-pianoa. Sitä on oppinut tuon Wurlitzerin hiplailun myötä arvostamaan enemmän ja enemmän. Jos en mitään muuta elämässäni opi, niin tahdon oppia soittamaan kapakkajazzia pianolla, että voin vanhoilla päivilläni kiertää itsekseni ympäriinsä soittamassa kaikkea mitä eteen tulee.

Tässä taustalla pyörivä painovoimadokkari osoittautuu mielenkiintoisemmaksi kuin aluksi ajattelinkaan. Nyt puhutaan gravitaatioaalloista, jotka venyttävät aikaa ja tilaa tässä ympärillä koko ajan. En tajua vielä, mutta nämä asiat kiehtovat kyllä ihan helvetisti. Minulta on aina löytynyt kunnioitusta niille, jotka jaksavat opiskella ja ymmärtää fysiikkaa tuolle tasolle asti, ja aina jos kohtaan sellaisen ihmisen, minulla on noin miljoona kysymystä, joihin tahdon vastauksen. Sitten nämä ihmiset vaivaantuneena koittavat selittää niitä minulle niin että tyhmempikin tajuaa, ja minä annan jonkun helvetin sekavan esimerkin, varmistaakseni tajunneeni, ja vähän hämmentyneenä he sanovat "öö.. Joo!" vaikka esimerkki on ollut jotain ananksiin ja hevosiin liittyvää, mutta periaatteessa toiminut ihan hyvin. Tiedän olevani ehkä vähän rasittava, etenkin jos ihmiset ovat minua viisaampia. Koittakaa jaksaa.


Ja vastaus kysymykseen otsikossa on musta aukko. Joka ei tosin ole musta, ja on aika pieni, ja ennemmin kuumottava kuin "vitun makee."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti