torstai 22. joulukuuta 2011

Lukemisesta, tajunnan laajentamisesta..

Tuossa keskusteltiin yhden ystäväni kanssa tiedon kulusta ja informaatiosta nyky-yhteiskunnassa, sekä tietoisuuden olomuodosta. Ja oikeastaan aika paljon kaikesta muustakin, se keskustelu oli yhtä keskittymishäiriöinen kuin kaikki mun kanssa käytävät keskustelut yleensäkin on. Mutta se, mikä oli mielenkiintoinen "konflikti", oli käsitys kirjoista. Kaverin ajatus oli se, ettei kirjaviisaudella ole väliä, koska kaikkea tietoa ei paineta kirjoihin. Totta kai, täysin validi pointti, kaikkea tietoa ei paineta kirjoihin, eikä se tieto voi muokata itseään, se on olemassa olevaa, kuollutta totuutta. Vastasin, että luenkin kirjoja tarinoiden takia, en absoluuttista totuutta tarjoavan informaatioarvon takia. Siinä samalla tajusin itsekin sen hienouden, jota nyt yritän vähän avata.

Nykymaailman informaatio on jatkuvassa muutoksessa, tiedot päivittyvät reaaliajassa, se vaikuttaa tietysti todellisemmalta kuin mikään, koska saat tietää asioita sitä mukaa kuin ne tapahtuvat. Silti se tieto kerkeää kulkea aina filttereitten läpi. Se on tietyn porukan kompromissi siitä, mitkä asiat kerrottiin ja mitkä jätettiin pois. Pienemmissä uutisissa, tai vaikkapa luonnonmullistusten kanssa kohdatessa tieto voi toki olla oikeampaa, koska absoluuttinen totuus tilanteesta ei niin sanotusti ole kenenkään "syytä". Mutta heti kun kyse on vaikka politiikasta, tai tilanteessa on jonkinlainen poliittinen lataus, tiedon ja informaation arvokin muuttuu. YLEn uutissivuilla törmäsin lauseeseen "Politiikassa ei ole tärkeää millainen todellisuus on, vaan millainen kuva siitä annetaan." Nimenomaan. Tässä on asian ydin. Vaalien alla informaatio on kaikkein tärkein ase. Se, millaisen todellisuuden pystyt kannattajiesi silmille luomaan, on ensiarvoisen tärkeää. Rahoitus kaikelle toiminnalle tulee aina jostain. Ja tässä ajassa ja maailmassa, jossa raha määrää kokonaisten valtioiden toiminnasta, ei ole mitään syytä olettaa etteikö se ohjaisi myös mediaa. Tästä syystä YLEn rahoittaminen kansalaisten voimin on melko tärkeää. On hyvä tietää, että on ainakin yksi media, jonka rahoittaja on selkeästi tiedossa. YLE-vero on vitusti fiksumpi systeemi kuin mediamaksu oli, Areenakin alkaa pikkuhiljaa skarpata toimintaansa sen verran että sitä käyttää ilolla.

Kuitenkin, koska kaikki tieto ja uutisointi on jollakin tavalla näkymättömissä väritettyä, sen kanssa tulee pakostakin vähän vainoharhaisesti. Mikä oli mainos ja mikä uutinen? Näillä ei enää ole juuri väliä, koska suurin osa mainoksista toimii jonkunlaisena uutisena uudesta ajasta tai revoluutiosta viestinnän saralla, yms. Jokainen ihminen on kävelevä Apple-mainos, kulkiessaan esittelemässä iPhonensa toimintoja meille köyhille jotka tyytyvät Nokian pari vuotta sitten alennuksessa olleeseen navigaattorikännykään, jolla pääsee keikkapaikasta toiseen.

Koska joka paikka on tungettu täyteen mainoksia ja piiloviestejä, on hyvä lukea kirjoja. Lukiessasi kirjan tiedät rehellisesti, että kyseessä on aina vain ja ainoastaan sen kirjoittajan mielipide, hänen tarinansa siitä mitä tapahtui. Kurt Vonnegut kertoi Youtubestakin löytyvässä aamutv-haastattelussa, kuinka amerikkalaiset ovat tottuneet että kaikki kuvat ja tekstit myyvät heille jotain. David Hockney oli pitänyt jollekin porukalle taidekasvatusta, ja siellä oli kuultu useasti fraasi: "I'm not buying that!" Hän oli vastannut vastasi että hän ei myy mitään, vaan yrittää saada ihmiset kosketuksiin "taiteen" kanssa. Samaa minä mainostan kaikille, koska vaikka musiikin, maalausten tai kirjojen sisältö ei muutu, ne voivat muuttaa tapaa, jolla sinä ajattelet sitä sisältöä. Se laajentaa tajuntaasi. Kokeilkaa, nistit ja kusipäät. Uskaltautukaa oman itsekeskeisen minuutenne ulkopuolelle, ja lukekaa jonkun muun versio tästä maailmasta. Avartakaa omaa perspektiiviänne. Lupaan, että mikäli olette yhtään "flippailevaa" sorttia, teidän ei tarvitse katua.

Sain koulun joulujuhlassa tänään elokuvalipun. Perusteena "kriittinen ja rakentava suhtautuminen nuva-alaan sekä ympäröivään yhteiskuntaan." muissa lapuissa luki jotain sellaista kuin "hyvät käytöstavat, vähän poissaoloja" tai "100% positiivinen asenne". Nyt pitäisi sitten vain keksiä joko joku leffa, jota kiinnostaisi mennä katsomaan, tai iskeä tuo vaan seinälle kehyksiin, ja myydä eBayssa joskus silloin kun leffateattereita ei enää ole olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti