Mitä enemmän luen, sitä vähemmän tiedän. Ikivanha totuus, jonka jokainen liikaa lukeva ihminen saa huomata, ja aina kantapään kautta. Tiedon rakastamisessa, sen kasaamisessa ja haalimisessa on se hyvä puoli, etteivät rajat voi tulla vastaan yhden ihmiselämän aikana. Se on toimintaa, joka tähtää jonkinlaiseen itsensä kehittämiseen, vähän kuin hakkaisia jossain roolipelissä pikku ötököitä kasvattaakseen hitaasti levelinsä sataan. Erona tässä systeemissä on se, että huomaat sadan olevan vasta alku tuhannelle, ja tuhannen vasta alku kymmenelletuhannelle, ja niin edespäin. Aina löytyy isompi kala, joku joka on ajatellut nämä samat kelat pitemmälle, masentavimmillaan vaikkapa tuhat, tai kolme tuhatta vuotta sitten. Se on omiaan musertamaan kaikki omat käsitykset siitä, että olisit jo muka jossain. Tämäkin on tietysti ns. "riittävän pitkään lukemisen" tulosta. Kun ihminen ensi kerran avaa kirjan aikomuksenaan sivistää itseään, häntä luultavimmin ajaa epäkypsä motiivi. Tällainen voi olla vaikkapa oman äänen nostaminen muiden yläpuolelle, toisten ideoiden varastaminen, tai ihan vain pätemisen tarve.
Lukiossa tämä vietti taitaa olla kaikkein vahvimmillaan, filosofian tunnin argumentaatiotilanteet ovat sotatanner, ja jokainen tahtoo olla Highlander. And there can be only one! Kun siellä lukee riittävästi, se nousee kätevästi hattuun. Saman tien nuori älykkö alkaa kirjoittaa miljoonaa blogia, jossa hän julistaa asioiden olevan juuri näin, koska hän on itse niin järkeillyt! Ehkä siihen saattoi vaikuttaa kirja jonka hän luki viime viikolla, jossa sanottiin jotain muuta, kuin mitä hän saarnasi vielä viime viikolla. Mutta ei se vaikuttanut, oli vain puhdas sattuma, että tämä uusi messias sattui lukemaan sen viime viikolla, juuri kun hänen omat ajatuksensa kulkivat samaan suuntaan. Kirja ei ohjannut häntä, vaan hän kirjaa joka oli kirjoitettu sata vuotta ennen hänen syntymäänsä. Maailma pyörii hänen viisautensa ympärillä. Sillä sipuli.
Myöhemmin, kun hän on riittävästi lukenut kaikkea, millä voi päteä matalammalla levelillä pyristelevien kanssa pöytäkeskusteluissa, hän huomaa olevansa koukussa. Hän ei ole käynyt suihkussa tai siivonnut viikkoihin, hän on velkaa kirjaston diilereille, hänen tajuntansa on huomaamatta laajentunut käsittämään myös muiden ihmisten olemassaolon, ja ehkä jopa ihmisen kollektiiviset pyrkimykset ymmärtää itseään lajina. Hän huomaa lukevansa kirjoja kartoittaakseen oman tyhmyytensä rajoja tiedon kasvattamisen sijaan. Hän etsii haasteita aivoilleen, jotain sellaista mikä saisi hänet tuntemaan itsensä voitetuksi, siirtyen koko ajan vahvempiin ja vahvempiin aiheisiin. Hän piikittäisi sanoja suoneen, jos se olisi jotenkin järkevästi mahdollista.
Hän huomaa punnitsevansa asioita monelta eri kannalta ennen tuomionsa julistamista, ja huomaa julistamisensa muuttuneen havainnoinniksi ja tuomionsa muuttuneen tulkinnaksi. Maailma on kaoottinen paikka, jossa eri äänet huutavat omia mielipiteitään, ja häntä kiinnostaa yhä vähemmän ja vähemmän liittyä tuohon kuoroon. Sen sijaan hän tahtoo hiljentää niistä jokaisen, antaa niille tilaisuuden yksi kerrallaan kertoa oma elämän tarinansa, pohtia niihin vaikuttaneita tekijöitä ja niiden merkitystä hänen omassa elämässään. Verrata niitä kokemuksia omiinsa ja tehdä jonkinlainen yhteenveto kaikesta siitä mitä hän on nähnyt ja kuullut, ja piirtää ihmisestä kuvan, joka olisi mahdollisimman rehellinen ja avoin sekä hänelle itselleen, että kaikille muille jotka sitä sattuvat joskus katsomaan. Hän tahtoo nähdä oman kehityksensä, tehdä kaikki siihen vaikuttaneet tekijät näkyviksi myös muille, jottei kukaan erehtyisi luulemaan hänen kehityksensä olevan millään tavalla hänen omaa ansiotaan, vaan kaikkien vastaan tulleiden tekijöiden ja ihmisten ristitulessa syntynyt kasa ajatuksia.
Hän oppii ajan kanssa antamaan tilaa myös niille ihmisille, joiden näkemykset ovat ristiriidassa hänen omiensa kanssa. Hän oppii sietämään erilaisuutta, mutta samalla tekemään omat kantansa selviksi ilman, että siitä aiheutuu kenellekään turhaa murhetta, ellei sille ole syytä. Hän oppii olemaan kirjoittamatta helvetin pitkää vihakirjoitusta törmätessään youtubea selatessaan uuden idols-ihmeen biisiin, jossa laulajattaren artikulaatiosta ei saa mitään selvää, jonka sanoitukset, siltä osin kuin niistä saa selvää, ovat naurettavan naivisti kohdeyleisöään kosiskelevat ja jonka pohja on selkeästi varastettu jostain toisesta kappaleesta, joka teki paljon rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti