tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää suomalaisen itsepetoksen ja kansallisromanttisen nationalismin päivää!

Taas näkyy Eetun Facebookissa olevan joka toinen päivitys jokin lattea itsenäisyyspäivän toivotus, jossa korostuu kodin, uskonnon ja isänmaan merkitys. Minut tällainen, etenkin omien sukulaisten kohdalla pistää vähän miettimään. Suomalainen itsenäisyys on aina rinnastettu nimenomaan talvi- ja jatkosotiin, vaikka ne eivät olleetkaan oikeastaan muuta kuin ensin vähän pyristelyä, ja toisella kerralla Suomen aloittamaa suuruuden hulluutta, joka sitten päättyi armon anomiseen, sen saamiseen ja sitten hyvin nopeasti tapahtuneen syiden kieltämiseen. Sitä ennen oltiin kuitenkin oltu jo monta vuotta itsenäisinä. Sekin on Leninin ansiota. Ei sitä sodassa voitettu, vaan niissä samoissa kabineteissa, joissa se myöhemmin myytiin poiskin. Melko halvalla, mutta menköön.

Tässä maassa Tuntematon Sotilas on vähän turhan monille Raamatun asemassa. Oli realistinen tai ei, se ei ole faktaa, vaan kirjailijan tuottamaa fitkiivistä kerrontaa. Se oli alunperin pasifismin ylistys, mutta aivan kuten Raamatunkin kanssa, sisälukutaidottomat ihmiset osasivat vääntää siitäkin jotain ihan muuta. Joka vuosi se sitten kaivetaan naftaliinista, sitä ylistetään ja isänmaan pettureita kirotaan. Ja samaan tapaan jokaikinen vuosi uutiset täyttyvät samoista uutisista: Aina on yllätys miten sodassa käytettiin huumeita, ja se olikin lapsisotilaitten sota ja mitä vielä. Sama rumba joka saatanan vuosi. Ei vaikuta kehitykseltä ainakaan mun päässä. Mitä minä olen sotineita veteraaneja tässä elämäni aikana kerennyt häiritä, niin kukaan ei puhu siitä touhusta ylpeänä ja rehennellen. Tai yksi, mutta myöhemmin selvisi että sille oli kova paikka kun se ei oikeasti ollut päässyt lähellekään rintamaa ja piti vähän väritellä omia tarinoitaan. Ne, jotka ovat sotineet, tietävät sen olevan helvettiä. Siitä ei ole epäilystäkään.

Toki juurista saa olla ylpeä. Ja todellakin pitää olla. Tässä maassa sitä vaan ei osata tehdä mitenkään hirveän terveesti, se on samantien synonyymi 1-6 huudoille, Karjalan pakkolunastusvaatimuksille ja ryssävihalle. Jos osaatte iloita juuristanne, perheestänne ja olemassaolostanne rauhassa, ei tarvitse kirjoittaa alle mitään. Minä tiedän että teitäkin on toki olemassa. Tämä on teille kaikille muille. Minua saa pitää isänmaan petturina näiden näkemysten takia. Minun vaa'assani se ei paina paskaakaan. Suomalaisuus on siellä missä suomalaiset ovat, ei siellä minne on kartalle piirretty viivoja poliittisen kompromissin nimissä. Niin kauan kuin teillä itsellänne on oma kulttuurinne, teillä ei ole pienintäkään pelkoa siitä, että se häviäisi jonkin muun kulttuurin vaikutuksesta. Tämä onkin mielestäni hauskin ristiriita uusnationalistisessa ajattelussa: Se tahtoo pitää kiinni omasta kulttuurista, mutta omaksuu silti koko ajan vitusti oikeistolaista mallia jenkkilästä ja saksasta, sekä korostaa etenkin tietysti kristinuskon asemaa oikeana uskontona, vaikka sekin tuli Suomeen väkisin ja täysin vieraana kulttuurina. Siinä ei ole mitään suomalaista, se on vain kristinuskoa joka on naitettu suomalaiseen kulttuuriin, ihan niin kuin se on uitettu jokaisessa maassa sen maan kulttuuriin. Pohjimmiltaan me tiedämme sen, mutta emme tahdo myöntää sitä. Me olemme raiskauksen uhri, joka koittaa ymmärtää raiskaajaansa ja uskottelee itselleen merkinneensä tälle jotain. On vaikea tajuta, ettei ollutkaan ainutlaatuinen edes siinä suhteessa, ja samanlaisia uhreja on maailma puolillaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti