tiistai 13. joulukuuta 2011

Heijastelua

Aloin lueskella taas tuota maailmankaikkeuden rakentamista ja itsensä heijastelua Calvinon tapaan, ja aloin miettiä omaa todellisuuttani. Kuinka paljon tästä lopulta on minua itseäni, ja mikä on imeytynyt jostain muualta minuksi itsekseni? Veikkaan, että jos laitettaisiin pinoon kaikki kirjat, jotka olen koskaan lukenut, ja kaikki levyt joista olen koskaan pitänyt, voitaisiin rakentaa aikalailla minun muotoiseni ja näköiseni persoonallisuus. Olisiko se täysin sama kuin minä, vai jäisikö sen jälkeenkin puuttumaan jotain, mikä olisi olennaista vain ja ainoastaan minulle. Kuinka paljon lukemani ohjaa minua, ja onko se hyvä vai huono asia?

Tottakai kaikki lukemani ohjaa minua eteenpäin. Jos ei muuten niin lukemaan lisää, mutta myös pohtimaan lukemaani, miettimään sen sisältöä ja kommentoimaan kaikkea mitä se piti sisällään. Ei pelkästään tälle ajalle tyypillistä yksisilmäistä kritiikkiä, joka perustuu lähes yksinomaan "verbaaliselle ilotulittamiselle", mikä alkaa olla kaikista ilmaisuista ehkä köyhin. Ensinnäkin ilotulittaminen on lyhytkestoista hupia, joka tulee kalliiksi lähinnä tykittelijälle itselleen, jättää jälkeensä häiritsevän mädän rikin hajun, eikä lopulta hyödytä yhtään mitään. Niin tehdään kirjallisia koristeita, hienoja sanoja vailla sisältöä ja merkitystä, itse "argumentoinnin" ja "sananvapauden ilmaisun" lisäksi. On olemassa todellista vapautta, ja näennäistä vapautta. Uutisissa päiviteltiin juuri Kouvolassa keikkailleen ruotsalaisbändin natsiheilailua, johon yleisö yhtyi. Vaikka olen humanisti, ja pidän uusnatseja naivisti ideologiansa päälle kusevina idiootteina, niin kyllä mielestäni tuo juttu olisi vielä mennyt sananvapauden käytön piiriin. Yksikään asiakas ei valittanut siitä, se ei ymmärtääkseni ollut kenellekään suunnattua toimintaa, eikä kukaan saanut edes turpaansa, mikä on Kouvolalle jo hyvin hieno saavutus sinänsä! Silti bändi sai porttikiellon (tämän ymmärrän kyllä, toki baari saa valita asiakkaansa ja bändinsä, ja se on kuitenkin yrittäjälle "imagokysymys") ja poliisitkin oli pitänyt nykiä mukaan. Jos nostetaan nyrkit nyrkkejä vastaan silloinkin, kun niillä ei ole aikomustakaan lyödä, saadaan aikaan vain sulkeutunut väkivallan kehä, joka kyllä ruokkii itseään riittävän tehokkaasti jatkuakseen ikuisesti. Gangstailua on tässäkin maassa jo ihan riittävästi, joka alakulttuurissa ja jopa poliisin puolelta..

Kaikki ympärilläsi tapahtuva imeytyy reaaliajassa sinuun, muuttuu sinuksi ja tulee käytettävien kykyjesi ja ymmärryksesi perusominaisuudeksi. Olet keskellä helvetin isoa roolipeliä, jossa levelit kasvavat huomaamatta. Et voi sille mitään. Lopulta olet niin sekaisin kaikesta, ettet tiedä minkä asian olet ansainnut ja varastanut mistäkin. Tärkeintä on se, että sinulla on se tieto ja ymmärrys. Jos muistat mistä olet sen saanut, on hyvä vinkata siitä muillekin, jotta mahdollisimman monella on mahdollisuus kehittyä samalle levelille, ja voitte yhdessä sitten pähkäillä suurten filosofisten ongelmien äärellä, kasvatella partaa ja osoitella älykkyyttänne nimeämällä erinäisiä asioita maailmankaikkeudessa. Einstein sanoi, että suurinta neroutta on piilottaa lähteensä. Opettaja sanoo koulussa, että kunnia täytyy antaa sille, kelle kunnia kuuluu. Kumpaa pitäisi siis kuunnella? Sitä, jolla on enemmän meriittejä filosofisesti pätevien sutkautusten tai teoreettisen fysiikan saralla? Vai sitä, jolta saatu tieto on ensikäden tietoa, olet fyysisesti ollut läsnä kun hän on sanonut tämän? Mistä voit tietää, että Einstein on koskaan oikeasti ajatellut noin, vaikka on jossain niin sanonutkin, ehkä hänellä vain oli ympärillään samanlaisia idiootteja kuin Jeesuksella, porukkaa jolta meni miehen jatkuva huumori ohi?

Asiat, joita opit, ohjaavat oppimistasi pitemmälle. Jos koit asian mielenkiintoisena, tahdot syventää omaa ymmärrystäsi siitä, koet olevasi hyvä siinä ja tahdot saada elämääsi jonkin sellaisen asian, jossa voit sanoa olevasi hyvä. Koulujärjestelmä tällaisenaan ei juuri tue tätä, koska sen pääasiallinen tehtävä on sopeuttaa nuoret yhteiskuntaan, eikä kasvattaa heitä kapinoimaan ja muuttamaan sitä. Tässä tulee sitten nuorisotyön ristiriita kouluun nähden, koska nuorisotyöhön kuuluu olennaisena osana mielestäni juuri se, että nuoret herätetään osallistumaan, pohtimaan omia arvojaan ja omia mielipiteitään, vaikuttamaan ympäröivään maailmaan ja muuttamaan siinä havaitsemansa vääryydet. Jos olen ymmärtänyt tehtäväni väärin, älkää kertoko sitä kenellekään, ja saan ehkä muutamia täyspäisiä nuoria heräteltyä piikeiksi yhteiskunnan lihaan, ennen kuin koneisto nielee minut ja jauhaa kaiken tämän turhuuden luiden, ytimien ja mielipiteiden mössöksi, jota voi syöttää kotieläimille. Toivottavasti saavat possut ja lehmät yliannostuksen vallankumousta ja rupeavat vertailemaan sitten kommunismin mahdollisuuksia maatilansa piirissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti