maanantai 17. lokakuuta 2011

Murrosikää hoputetaan päälle.

Pohjatekstin pääpaino on juurikin siinä, mitä otsikossa luvataan. Yhdeksänvuotiaat eivät saa olla lapsia, vaan heille ajetaan murrosikää vahvemmin ja aiemmin. Toisaalta heidän murrosikänsä myös alkaa aiemmin kuin ennen. Tätä on selitetty mm. paremmalla ruokavaliolla ja ns. evoluution kannalta turvallisemmilta olosuhteilta lisääntymiselle. Meillä ei ole mitään luontaisia vihollisia uhkaamassa, ja alamme lajina tajuta sen. On turvallista tulla sukukypsäksi aiemmin. Onkin sitten aivan eri asia, mitä tällainen suuri murros niinkin isossa ketjussa kuin evoluutio tekee pienen yksittäisen lapsen aivoille. Minun on vaikea hahmottaa omaa lapsuuttani ikävuosissa, koska muutimme koulun alettua ympäri paikkakuntaa kolme kertaa neljän vuoden aikana, ja koin ne "ikävaiheet" lähinnä ympäristöni kautta. Ensin oli turvallinen varhaislapsuuden kausi, joka päättyi vanhempien eroon. Tämän jälkeen muutimme toiselle puolelle paikkakuntaa, mikä oli masentavampaa aikaa pienessä ja kylmässä asunnossa ja tuntui kuin koko ajan olisi vain talvi. Sitten muutimme taas, uusi perhe, uusi iso talo ja aurinkoa, toisaalta myös sitä vaikeaa murrosiän alkua ja sen käsittelyä.

Tuossa iässä olin itse hyvin sisäänpäin kääntynyt lapsi, mutta olen aina voinut puhua äitini kanssa lähestulkoon kaikesta. On silti asioita, joista ei puhuta kellekään. Pienen mielen suuria liikkeitä. Aaltoja tyhjyydessä, oman käsityskyvyn rajojen koettelua kaikilla merkillisillä asioilla, kuolemalla ja elämällä, vanhenemisella ja fyysisillä muutoksilla. Ne tuntuvat pelottavilta asioilta, mutta niitä tahtoo silti vähän härkkiä koko ajan. Uskon, että monillekin lapsille puskee päälle niin sanottu kymmenen vuoden ikäkriisi. Ajattelee, että olen tallustellut tällä pallolla kymmenen vuotta, enkä tiedä vielä mistään mitään. Itsestäänselvyyksien kysyminen hävettää, koska sen verran on opettajien ja aikuisten puheesta oppinut, että se mitä alkaa kohta tapahtua kehossa on "aivan normaalia". Siksi voi ehkä olettaa, että se pitäisi myös tietää, että se on jotain minkä kaikki muut jo tietävät, eikä kukaan kertonut sinulle. Se on alkusoittoa jollekin isommalle. Kuulet jo, kuinka sisäinen orkesterisi virittelee soittimiaan, mutta esirippu pysyy visusti kiinni H-hetkeen asti.

Painotetaan sitä, että aikuisen pitää kuunnella lasta, mutta aikuisen pitää rohkaista lasta myös kuuntelemaan itseään. Ilmaisemaan niitä hämmentäviä tunteita vaikkapa luovasti, tai tutustumaan niihin kaikessa rauhassa. Muuten ne alkavat kasaantua jo hyvin pienestä iästä asti, ja joskus aikuisena saadaan sitten katsella, miten koko paketti räjähtää jonain kauniina päivänä käsiin.

Ennen 9-vuotiaat olivat selkeästi lapsia, nyt he ovat ikään kuin kahden iän välissä. Mitä enemmän tällaista mallia ajetaan vanhemmille, sitä enemmän he stressaavat sitä, ja se tarttuu lapsiin. Lapsi voi itse olla tietämätön koko asiasta, kunnes aikuinen alkaa hössöttää jostakin kahden iän välisestä kriisistä, mikä sitten laukaisee tahattomasti itse kriisin. Kyllä itse olen luultavasti viettänyt tuossa iässä aikaa pelikoneen ja television ääressä, mutta varmasti myös ulkona leikkimässä. Muutenkaan teleivisio ei koskaan ole suureksi onnekseni kiinnostanut minua sen suuremmin, ellei sillä ole ollut jotain tarjottavana juuri minun nupilleni. Siitä syystä en kulkenut nuorisomuotienkaan mukana, vaan elin suhteellisen nörtin ja sulkeutuneen lapsuuden kirjojen kanssa. Siinä vaiheessa kyllä tiesin jo niitten kirjojen toimivan eskapismin välineinä maailmasta, jossa kuolevaisuus on ainoa varmaksi tiedetty asia.

Ne olivat oma tapani käsitellä tuota väli-ikää. Monilla ei vain ole vastaavia välineitä, ja rehellisyyden nimissä kovin monet vanhemmat eivät tahdo edes yrittää kasvattaa liian älykkäitä lapsia, koska se on vaikeampaa. Älykäs lapsi kyseenalaistaa ja kapinoi eri tavalla, kuin lapsi joka ei osaa kohdistaa turhautumistaan mitenkään ovia paukuttelua ja kiukuttelua luovemmalla tavalla. Mutta uskoisin sen olevan ajan kanssa myös palkitsevampi tie, ja vanhempi saisi myös enemmän kiitosta tehdystä työstä, kuin vasemmalla kädellä hoidetusta kasvatuksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti