tiistai 30. elokuuta 2011

Turku ja Kokkola

Takana on pitkä viikonloppu. Kaksi keikkaa, 1130 kilometriä ja muutama tunti autossa istumista. Perjantaina saatiin auto vasta joskus vähän vaille kuusi, ja lähdettiin ajelemaan tuonne Turkkusen suuntaan. Vili tunsi tulevansa pikkuhiljaa kipeäksi, ja otti buranan, jonka huuhtoi punkulla alas kun ei muutakaan juomista löytänyt. Pilleri jäi tietysti kurkkuun kiinni, ja punkkua oli nautittava lisää. Tällä kohtalokkaalla hetkellä korkki kuitenkin putosi jonnekin penkin alle, ja punkkua oli nautittava vähän lisää, koska onhan avoin punaviinipullo riski verhoilun kannalta. Löytyi se korkki kuitenkin, niin ei Vilin tarvinnut koko matkaa ryypätä. Tie Turkuun oli suunnilleen yhtä tylsä kuin aina ennenkin, poikkeuksena muihin teihin tietysti ne hauskat pitkät tunnelit, joita Helsinki-Turku välille on tehty. Ne piristävät mukavasti. Muutenkin puhuttiin, että tällaisia pitkiä matkoja varten jokaisella kunnalla olisi ihan velvollisuus tehdä motareistaan ihan vitun hauskoja. Tämä pitäisi säätää lailla. Aivan sama miten ne sen hoitavat, mutta jokaisen kunnan pitäisi osoittaa, mitä sen mielestä hauskuus on. Tämä myös kertoisi aika tehokkaasti, haluaako siinä kunnassa pysähtyä kahvillakaan, jos tien poskessa vaikka on iso pahvista, liimasta ja mopon osista tehty römpsä pystyssä. Mutta yksi hyvä esimerkki olisi, että kunta maalaisi tien ihan vitun tripauttavan väriseksi, jotta ajajan mielenkiinto pysyy yllä.

Turkuun saavuttiin myöhässä, siinä yhdeksän aikaan. Soundcheckiä ei tehty eikä tarvittu, ja tiedettiin jo ensimmäisen bändin aloittaessa, että ne paikallista kavereitten bändiä katsomaan tulleet häviävät heti keikan jälkeen. Näin aika pitkälti kävikin. Hypnotic soitti jostain minulle kummallisesta syystä sitten noin neljäkymmentäviisi minuuttia, ja encoren jota kukaan ei pyytänyt. Toki voi leikkiä rokkitähteä, mutta tekisin sen sitten ainakin jossain sellaisessa paikassa, jossa on vähän yleisöäkin. Hyviä jätkiä olivat kyllä, musiikissakin muutamia juttuja joista tykkäsin, mutta tuollainen tuntuu minusta aina vähän turhalta. Itse soitettiin sitten vartti, lopussa tuli ihan järjettömän kova improvisoitu sludgesekoilu! Alettiin naureskella, että sitten etsimään jotain yöpaikkaa. Onneksi paikalla ollut Western Cancerin laulaja kämppiksineen oli valmis majoittamaan meidät luksuskämppäänsä, löydettiinpä Turkuunkin yksi kommuuni, jonne pääsee tarpeen vaatiessa, kiitos hauskasta illasta!

Turusta löytyi lähtiessä paikka nimeltä Kähäri, ja Vili oli siitä innoissaan. On se mukava tietää, että on aina paikka, jota voi mennä heppoisilla perusteilla vaatimaan omakseen, kun jää puille paljaille. Itse aion marssia Kilpisjärvelle ja vaatia koko kuntaa itselleni. No joo. Back to business. Ajeltiin siinä sitten koko päivä Kokkolaan, oltiin myöhässä kun mentiin syömään kotipizzaan samaan aikaan kaikkien Turun raksamiesten kanssa. Matka oli pitkä ja hajottava ja paikalla Kokkolassa oltiin seitsemän aikaan. Haettiin Spawn From Deceitin Roope kyytiin ja tultiin paikalle, kun meitä edeltävä bändi aloitti. Niitten jälkeen sitten vaan kamat lavalle. Kysyttiin että onko meillä jotain checkiä, miksaaja kysyi että tarvitaanko. Kysyin mikrofoniin että "toimiiks tää?" tuntui toimivan, ja alettiin vetää. Kahden ekan biisin aikana tyhjään saliin tulikin jengiä ihan vitusti, oli aika hyvä kontrasti sille viidelle soittamiselle edellisiltana. Ja oli muutenkin ihan helvetin kivaa, kaikki tuntui lähtevän tosi hyvin ja rennosti. Yleisön ystävät pyysivät Palavaa Paskaa, ja ryssittiin se läpi aika hauskasti. Keikka kesti vajaan puoli tuntia, meno oli kaikin puolin aika hyvä, ja tuosta keikasta saa kuulema vielä rahaakin. Keikan jälkeen kamat autoon, pojat ja tyttö kaljakauppaan ja takaisin parkkikselle ryypiskelemään. Otettiin Roopen kanssa CTF vs. SFD piirrustuskilpailu, ja sen norsu pesi mun norsun kyllä aika kepeästi. Laitan vaikka kuvan jossain välissä. Ajelin auton grindihippikommuunille ja mentiin sinne ihmettelemään. Käytiin Severin grillillä syömässä ehkä Suomen parhaita hampurilaisia ja jossain vaiheessa alettiin tipahdella sinne kämpille. Olihan vitun hyvä ilta sekin.

Seuraavana aamuna päästiin lähtemään liikkeelle yllättävän aikaisin, ja raivotettiin tietä kuin viimeistä päivää, ajatuksena päästä kotiin ihmisten aikaan. Muutamalla tauolla ja yhdellä tankkauksella selvittiin, eikä vituttanut yhtään niin paljon kun pääsi kotiin. Heinolan kohdalla jo vähän hymyilyttikin. Kipeäksihän tuollakin reissulla oikeastaan vaan tuli, mutta ei se mitään, kun oli noinkin kivaa. Loppuillan sitten vain istuin kotona ja katsoin South Parkia, menin puoliyhdeltätoista nukkumaan ja tunsin oloni aika helvetin väsyneeksi.

2 kommenttia:

  1. Jätkillä on saatanan saatana "liian" kivaa...vittu Tampereelle sieltä taas keikalle niin kuin olis jo.

    T: Tampereen Tommi

    ps. vittu se Kokkosen ja sun jammailut silloin PO:n reeniksellä on vieläkin mun unissa :(

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä se mullekin vielä painajaisia aiheuttaa, oli sen verran diipit jamittelut aina välistä :D Tampereelle ei näemmä kelvata taas, vastahan sillon kuukausi sitten Magruderien kanssa oltiin. Pitääpä katsella jos sieltä kuuluu jotain.

    VastaaPoista