tiistai 16. elokuuta 2011

Kiitos Kela. Tämän kerran.

Ensimmäinen, ja ehkä viimeinen kerta ikinä: Kiitos KELA. Siitä, että vaikka opintotukihakemuksen kanssa meneteltiin vähän vittuillen ja rasittavasti, on sitä ennen tekemäni asumistukihakemus, joka olisi voitu hylätä, empatian puuskassa myönnetty tälle yhdelle kuukaudelle, jolta en opintotukea saa. Minun kohdallani tämä ei koskaan ennen ole ollut normikäytäntö, vaan on sanottu elokuusta, että mene sossuun. 173 euroa pitää nyt hengissä, vaikka osan vuokraa olenkin vielä pystyssä. Kuitenkin, kiitos tästä.

Tässä naureskeltiin omaa opetussuunnitelmaa katsellessa, että kun meidän opintojemme pohjalla on humanistinen ihmiskuva, niin byrokraatin opintojen pohjalla on nihilistinen ihmiskuva. Luentoja pitävät Pentti Linkola ja Saatana, ja ryhmänjohtotaitoa opettaa Gaddafi. Syventäviä opintoja voi ottaa muiden muassa sadismista ja henkisen nujertamisen taidosta, tärkeimpänä tavoitteena opiskelijalla on ihmiskunnan henkisen kehityksen totaalinen ja lopullinen katkaiseminen.

Amis on muuten näin lukion ja tuon puolen vuoden duunin jälkeen aika helppoa, vähän tuntuu että olisi kiva saada hyväksilukuja kaikesta, kun ihan kaikesta olisi heittää jonkinlaista esimerkkiä tuon työjakson perusteella. Oli vieraalla kielellä ohjaamista, nuoren sosiaalista vahventamista ja kehityksen pohdintaa, itse sen työympäristön ja työskentelytapojen analysointia ja kehittämistä. Kaikkea tuota, mitä tuolla nyt alkaa alusta opiskella, on jo tehnyt. No, kai se on ihan tarpeellista. Tai sitten ei. Väsyttää se istuminen ainakin. Ja tuntuu vaikuttavan heti älyllisen asian ja itseilmaisun laatuun, tuntuu että ei taas ole mitään vitun asiaa, vaikka vähän olisikin. Eli haistakaapa vittu. Menen tekemään jotain muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti