maanantai 22. elokuuta 2011

Crushing Insects Pt.1

Politicians - Like insects
Devouring what they can
I come back at them
With a swapper in my hand.

Who's laughing now?

Kaikkien poliittisten murhien, ja anarkismin historian innoittama pätkä. Joskus tämä perseily menee vain liian pitkälle, ja jollakin rivikansalaisella napsahtaa oikeassa kohtaa riittävällä volyymilla, ja sen jälkeen alkaa ötököitten murskaaminen. Anarkistis-luonteisten tapahtumien vaikutus ihmiskunnan historiassa on tavallisimmin sivuutettu vähän partaan mumisten ja sivulauseessa, vaikka esimerkiksi se, että Suomen valtio on olemassa on jo osoitus siitä, että anarkismi on toiminut. Muutenkin Suomi on maana aika loistava osoitus anarkismista siinä, että se on demokratia jossa kukaan ei ole samaa mieltä, ja silti joku porukka muka osaa luovia kohti jonkinlaisia ratkaisuja, epäilemättä niitä, jotka hyödyttävät heitä itseään. Tai ainakaan en keksi ihan kauhean montaa tapaa, jolla Kataisen sokea EU-elvytys suomalaisia tai heidän asemaansa hyödyttäisi.

Hauska oli nähdä myös, miten Saatanan tytär Marja Tiura perusteli eduskuntapaikkansa menetystä sillä, että ilkeä anarkisti romutti hänen vaalityönsä. Minä taas veikkaan, että jos ulosanti on tätä, niin ei kyllä ole yhtään mitään vitun asiaa mihinkään sellaiseen asemaan, jossa olisi tarkoitus päättää yhtään mistään:
Tiuran Suomirohkeus oli sloganina jo sellainen, että siitä pitäisi saada elinikäinen banni koko maahan.
Muutenkin on aina hauska lukea poliisin epäilevän anarkisteja jostakin. Se on aika laaja kenttä. Ihmisestä tulee anarkisti sillä hetkellä, kun hän toimii odottamattomasti. Hän rikkoo kaavaa, joko omaansa tai toisten odottamaa, ja lakkaa olemasta anarkisti sillä hetkellä, kun toimii yhteiskunnan, tai omien odotustensa mukaisesti.

On tietysti eri asia olla anarkisti, ja anarkiaan taipuvainen ihminen. Internet on täynnä nimenomaan anarkISMIn nimeen vannovia, jotka eivät tunnu pääsevän ikinä sen ajatuksen ytimeen, että pohjimmiltaan anarkia, etenkin filosofiana, pitää sisällään lähes tulkoon kaikenlaisen älyllisen toiminnan, joka ei hae oikeutusta itsensä ulkopuolelta. Eli, individuaalin yksittäisen tavan kokea maailma ympärillään. Internetin anarkistit kyttäävät anarkistin käsikirjan kanssa, että mitä voivat lukea isminsä sisään kuuluvaksi, ja mitä ei. Heille anarkismi on Bakuninin anarkismia, sosialismin väkivaltaisempaa ja impulsiivisempaa jatketta. Minulle se edustaa sitä puhdasta virtausta, jota tunnen tehdessäni eri asioita. Sitä tunnetta siitä, että olen oikeilla jäljillä, koska ketään muuta ei kiinnosta tulla perässä. Silloin tehdään jotain omaperäistä. Silloin tehdään sitä anarkiaaaaa!

Joillekin ihmisille tuntuu olevan vaikea tehdä eroa idiotismin ja poliittisen innon välillä. Voin sanoa olevani täysi idiootti. Politiikka ei kiinnosta minua millään tavalla. Tai ei kiinnostaisi, ellei se olisi välttämätön paha, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Se on siis tavallaan negatiivista kiinnostusta. Tämän systeemin voisi purkaa osiin ja rakentaa uudelleen erilaiseksi, ja siitä saisi ihan helvetin hyvän. Ottaisin mallia Platonilta, sen verran että poliittiset päättäjät työskentelisivät täysin vailla korvausta. Alkaisi riittää rahat terveydenhuoltoon ja poliisiin ja koulutukseen, kun ei tarvitse maksaa kaikille entisille kansanedustajille eläkettä. No, olenpa näistä lätissyt ennenkin, ei ne lätisemällä muutu. Herättäkää, kun se vallankumous alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti