keskiviikko 17. elokuuta 2011

Consumer-Gatherers.

Nyt kun tuo letukka alkaa kohta olla valmis, niin ajattelin voivani aina silloin tällöin kirjoitella jotain biisipohjaista tekstiä niille kaveriksi, silloin kun sattuu tuntumaan. Jotkut eivät tykkää selittää tekstejänsä, koska tahtovat jättää ne avoimiksi tulkinnoille. Minä tahdon, että se pointti menee perille. On sitten kuulijan käsissä, mitä sillä pointilla tekee. Sanoitusten kirjoittaminen ei ole itselleni mitään tuhottoman vaikeaa hommaa, mutta en myöskään sutaise niitä viidessä minuutissa. Paitsi osan Babylonille, kun tuli vähän kiire, mutta sen kyllä huomasi siinä levyä tehdessäkin, ja sen kuulee nytkin, että aika monet jutut ovat täysin improvisoituja. Sanojen pitää olla tietyllä tapaa saman värisiä, ja niitten pitää soida samalla tavalla yhteen, jotta teksti toimii kokonaisuutena. Rytmi, sovitus ja sisältö ovat kaikki tärkeintä, asioita, joista ehkä rytmi nousee merkityksellisimmäksi, koska tarkoitus on luoda rumpujen ja kitaran päälle vielä yksi rytmisoitin lisää. Joskus mennään kitaran ja rumpujen kanssa, joskus pyöritään niiden kompin ympärillä. Eli siis synkopoidaan takapotku, kuten juuri wikipediasta yritin selvittää jotakin oman selostukseni selvennökseksi.

Consumer-Gatherers

Endless pollution
Underestimation of human mind
Consumer friendly
What ever happened to hunters?

We became gatherers
We became merchants
We became customers
We became consumers

Life lost in the lies
Lies they feed us
With every blink of an eye
Learn to live the sacrifice,
Learn to let go, learn to die.

Ihmiskunnan evoluutio siitä örähtelevästä ja tulta kivistä hakkaavasta neandertalin ihmeestä tämän päivän itseään ja varjoaan pelkäävään materialistiin on hämmentävä. Elämän merkityksellisimmäksi asiaksi on nostettu kuluttaminen, maidon ostaminen on ja jokapäiväiset valinnat ruokakaupassa ovatkin yhtäkkiä hieno poliittinen manifesti, jonka kautta yksilö voi määrittää omaa olemassaoloaan. Pohjimmillaanhan kulutuksesta ja valinnoista on tehty keskeisiä, koska niistä saa rahaa. Se on uuden ajan ane-kauppaa, synnin päästö materialismille ja omalle kulutukselle, kuvitella valitsevansa vaihtoehdoista paremman tai ekologisen, vaikka välttämättä valintojen välillä ei ole eroa mitään muuta, kuin nimi.

Metsästäjä-keräilijät ovat siirtyneet sisustamaan vakinaista asumustaan, modernin joukkoluolan lokeroaan Ikealla ja metsästävät ruokansa teräsviidakosta valmiiksi mutiloituna ja pakattuna. Elämä on niin helppoa, että monet evoluution meille teroittamat taidot ja ominaisuudet menevät totaalisen hukkaan, ja ajan myötä myös katoavat. Kurt Vonnegut vilautteli Galápagoksessaan miljoonan vuoden päässä kuvaa ihmisestä norpan kaltaisena olentona, joka elää vedessä ja tulee rannalle lisääntymään ja nauttimaan auringoista ja piereskelystä.

Raha määrää meidän elämämme tahdin, ja Nalle Wahlroos tahtoisi verottaa ihmisten vapaa-aikaa, koska sen olemassa olo on osoitus nykyaikaisesta kommunismista. En sitten tiedä, miten nämä hommat menevät veroja varmasti jossain kohtaa kiertävillä monimiljonääreille, etenkin pankin ja UPM Kymmenen johtokunnassa istuville, mutta ainakaan täällä maan pinnalla ei ole kovin montaa vapaa-ajan osa-aluetta, josta emme jo maksaisi jotain. Kotona oleminen maksaa vuokraa tai kiinteistöveroa, autolla liikkuminen autoveroa, lemmikit mahdollista koiraveroa, "ilmaisen" terveyden huollon käyttäminen maksaa, vanhempiesi kuolema maksaa sinulle, ja kaikesta elämästä ja ostamisesta ja kuluttamisestasi maksat jo arvonlisäveroa. Ja modernissa maailmassa vapaa-aika on lähinnä eri paikoissa kuluttamista. Joko baarissa kaljan ääressä, tai ruokakaupan kassalla, tai vaikkapa keikalla, jonne maksat lippupalvelun palvelumaksuakin palvellessasi itse itseäsi. Ihmiset rakastavat rahaa, ja uskovat sen tuovan vapautta, mutta se on vain kasa pieniä valheita, joista kudottu kangas on niin väljä ja löysä, ettei se kauaa lämmitä, kun sen päälleen saa. Silti joka päivä meille uskotellaan, että raha ja sosiaalisen statuksen pönkitys omaisuudella on juuri se, millä me olemme vajaita.

Raha, jonka pitäisi tehdä vapaaksi, onkin suurin kahle jota ihminen voi kaulaansa ripustaa. Ei varmaan tullut tämä yllätyksenä kellekään, joka on viikkoa pitempään näitten postausten perässä roikkunut. Toki joskus alussa raha on ollut välttämätön, kun ei ole ollut mitään vaihtokaupattavaa. Se on alun perin ilmaissut velkaa, ja vähitellen korvannut vaihtokaupan. Vaihdat omaa työpanostasi (=toivottavasti osaamistasi, mutta useimmiten tässä maailmassa ei.) rahaan, jota voit vaihtaa egoleluihin. Eli lyhyestä virsi kaunis; olet huora. Huorassa tavallisimmin vielä se ero, että hän myy osaamistaan.

Kaikki se aika, joka meidän pitäisi käyttää ihmiskunnan henkiseen kasvattamiseen, itsemme kehittämiseen ja globaalin paratiisin rantabileitten järjestämiseen, menee käytännössä rahan kasaamiseen ja itsemme vihaamiseen. On olemassa miljoona muuta ovea, mutta kukaan ei uskalla kulkea niistä, kun ei kukaan muukaan kulje. Jos ei kukaan olisi koskaan suudellut tuntematonta ihmistä, maailmassa ei olisi ihmisiä, kuten Tom Waits asian jossain välispiikissään ilmaisi. Onko oman minän uhraaminen yhteiskunnalle ja toisten rahankeräyskoneistoille oikein sinun itsesi kannalta? Tee työtä, jota rakastat, älä työtä jota sinun täytyy tehdä. Koska luultavasti tilallesi löytyisi joku työtön, joka arvostaisi työtäsi enemmän kuin sinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti