maanantai 1. elokuuta 2011

Kattofit sontaa. ja aika perus rakaspäiväkirja-meininkiä..

Tämä päivä on ollut hyvä, vaikka se veikin viimeiset rahat hedelmämehuun ja sai oksentamaankin (tosin vain suuhun, ja sitten nielin hedelmämehut, valkosipulit, makaronilaatikon ja vatsahapot kiltisti takaisin) ensimmäistä kertaa ainakaan vuoteen. Jotenkin silti tuntuu että päivä jäi kesken, ja pitäisi jotakin vielä tehdä. En oikein tiedä että mitä, mutta vähän merkityksettömältä se jäi haisemaan. Ehkä syy on siinä, että Cut To Fit on tämän kesää ollut vähemmän aktiivinen, mihin kyllä on saattanut vaikuttaa se, että järkkäsin ne pari grindcore iltaa tuossa kuun alussa, ja niissä oli aika paljon stressiä ja henkilökohtaista rahaa ja jaksamista kiinni. Nyt sitten tuntuu siltä että pitää alkaa puskea hommia taas niin vitusti, koska on paljon asiaa ja hinku tehdä biisejä, mutta vituttaa kun ei käydä soittamassa. Nyt. Saatana. 9 biisiä valmiina, jonkinlainen rakenne hahmoteltiin Eetun kanssa päivällä, että A-puoli ja levyn viimeinen biisi on nyt tehty, ja nyt tehdään sitten B-puolelle biisit vielä. Tähän mennessä se tuntuisi hyvältä näin:
1. Consumer-Gatherers
2. The Rape
3. Inwarmation
4. Crushing Insects pt. 1
5. Addicted To War
6. Silvottu Totuus
7. Youtuberculosis
--joku välisample, yms.--
8. Edustuksellinen Byrokratia
xx. Propaganda By Deed

Ne jotka on joskus jotain noita biisejä keikalla kuulleet, tietävät ainakin ne. Muutenpa kenelläkään ei ole näistä mitään hajua, ei meilläkään ihan hirveän tarkkaa, mutta eiköhän tästä jotain tule. Keikkojakin on onneksi syksyllä taas, jos joku tahtoo soitella meidän kanssa jossakin, niin sähköpostilla tavoittaa: cuttofit@windowslive.com . Tai kysyy vaikka tässä. Tai ihan mitä vaan. Ainakin Absolutistin kanssa soitellaan pari keikkaa syyskuussa, elokuussa Kokkolassa, ehkä Kuopiossakin. Tinneriltäkin tuli viestiä, josko voisi marras-joulukuulle häslätä jotain. Pitänee katsoa, eihän Torvessakaan tänä vuonna ole edes kymmentä kertaa tullut soitettua.

Mä katson nyt YLEn silminnäkijää, ja vitsi että tuohon olisi siistiä tehdä musiikkia, koska pääasiassa tuo tuntuisi olevan halpaa melkein-elokuvamusiikkia, mutta fiilikseltään aika toimivaa. Voisinkin vähän kaivella, että kuka näihin tekee musiikin. Voisin alkaa hätyytellä sen paikkaa. Teostoja. Rahaa näihin muihin hommiin. Jotain muutakin musiikkia olisi siisti tehdä, siis ihan oikeitten ihmisten kanssa, eikä vain itsekseen. Yksin musan tekeminen on kyllä palkitsevaa, mutta siinä ei opi samalla tavalla. Pyörii vaan omalla mukavuusalueellaan kokoajan. Muitten kanssa joutuu venymään ja opettelemaan jotain uutta. Mutta silti aina kun soittaa jotakin omaa biisiä muille, ja tietää siellä olevan piilossa monta kitararaitaa, joista kellään muulla ei ole mitään hajua. Ne ovat olemassa vaikuttamaan tunnelmaan, ja ihmiset kuulevat ne, vaikka eivät tiedosta sitä. Se on niin siistiä. Siitä minä nautin. Siitä myös tiedän tekeväni musiikkia itselleni, koska kukaan muu ei kuule sitä samalla tavalla kuin minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti