keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Politiikan pelisäännöt

Jyrki Katainen rakastaa pelisääntöjä. Hän jaksaa aina muistuttaa kaikille joka asiassa, ettei mikään hänen päätöksiään tai toimiaan vastaan äänestäminen ole politiikan pelisääntöjen mukaista. Itse hän ei voi syyllistyä niitten rikkomiseen, koska ilmeisesti hän on ainut joka tietää tarkalleen mitkä ne ovat. Ainakin jos hänen muodostamansa hallitus pitää sisällään kaksi vasemmistoliiton edustajaa, jotka äänestivät hänen valintaansa vastaan. Pelisääntöihin kuuluu myös, että opposition pitää purnata vastaan valinnassa, vaikka viime kaudella Keskusta ja Kokoomus oli niin parasta kaveria, ettei mitään järkeä.

Mielenkiintoista on se, että nämä kaikki politiikan pelisäännöt taistelevat aika suorasti demokratian pelisääntöjä vastaan. Näitä sääntöjä kirjoittelee vahvimmat, se pieni porukka vallassa olevia, joita kiinnostaa lähinnä oma keskinäinen nokittelu ja poliittiset valtapelit. Kansa äänestää itselleen mieluisensa edustajan, tavallisimmin katsomatta puoluetta. Sen täytyy olla selityksenä sille, että Kokoomus ylipäätään voi roikkua tuolla mukana, koska edelleenkään, en ole ikinä elämässäni tavannut yhtäkään ihmistä joka olisi tunnustanut äänestäneensä Kokoomusta, ja silti se on suurin puolue. Kun kansa on saanut äänestämänsä ehdokkaan läpi, saa hän katsoa vierestä, kuinka politiikan isot pojat potkivat ensimmäisenä päiväänä hänen eväänsä pitkin futiskenttää, sitten vievät lounasrahat ja sanovat, että täällä jytää puoluekuri. Se pitää huolen siitä, että kaikki ovat samaa mieltä asioista, eikä kukaan äänestä oman mielensä mukaan. Ainut vaan, että se sellainen olisi EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN elinehto. Nyt tätä voidaan toki sanoa demokratiaksi, ja että sen perusteena on ryhmäkuri. Ihan yhtä hyvin voidaan sanoa että siiseli on pieni selkärangaton kala, joka elää suurimman osan elämästään ilmassa, mutta laskeutuu maalle lähinnä lisääntymään. Ravinnokseen siiseli käyttää muita petolintuja, ja vapaamuurarien lapsia.

Politiikan pelisääntöihin kuuluu myös ahkera vastuusta luikertelu. Tätä varten Kokoomus avasi viime kauden lopulla ihan oman sivustonsakin, jolla se selitteli myönteisemmäksi vähän ikävältä kuulostavia päätöksiään, eli siis "korjasi" uutisia. En tiedä kuinka hyvin muutama kirjallisuuden perusklassikko on Kokoomuksen piirissä hallinnassa, mutta jos he työllistivät jonkin kotimaisen konsulttifirman tämän loistavan ideansa kanssa niin siellä on kyllä naureskeltu vedet silmissä, kun hallituspuolue heittäytyy Orwelliksi, ja netissä kaikki säälittävät mutubloggarit vetävät hernettä nenään niin perkeleesti. Varmasti ne naureskelevat tälläkin hetkellä jokaiselle sanalle. Hyvää aikaista iltapäivää, ja onnittelut loistavasta strategiasta. Mari Kiviniemikin oli todella kova tyttö puhumaan vastuusta viimeiseen asti ennen vaaleja, mutta sitten kun olisi tullut aika kantaa vastuuta, hän "on vissiin sitten jossain kiireellisillä matkoilla, hehheh."

Kaiken tämän semanttisen kikkailun ja vitun byrokraattisen turhuuden takia olen aina sanoutunut idiootiksi, politiikasta kiinnostumattomaksi henkilöksi. Se ei kyllä ole aivan totta, koska kiinnostusta löytyy tasan sen verran, että koko systeemi on mielestäni ihan perseestä. Eikä vain sellaisella henkisen kuusitoista vuotiaan raivolla ja naivilla mustavalkoisuudella (vaikka toki myös aika paljon silläkin), vaan sillä perusteella, että se ei aja sitä tarkoitusta, jota varten se on olemassa. Se ei ole demokratiaa ylläpitävä järjestelmä, vaan sanamuotoihin ja lauserakenteisiin kuukausiksi ja vuosiksi takertuva itseään-jalkaan-ampumis-kone. Kuitenkin, Onnea nyt Jyrki Katainen, tein sinulle oikein kuvankin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti