keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Horinoita menneistä eli blasts from the ass.

Kyllä taas huomaa miten vitun kivaa on työttömän arki: kaikki kaverit on töissä ja kukaan ei jaksa aina olla soittelemassa sun keharibiisejäs, mutta hyvä puoli on se, että niitä keharibiisejä tulee taas sitä mukaa kun vain ottaa kitaran käteen ja alkaa soittaa. Cut To Fitille niistä kaikista sopii ehkä yksi, kaikki muut on jotain ihan muuta. Kaikenlaista uutta pientä välikivaa on mukava näperrellä, kun tuo pääorkesteri nyt alkaa jo kulkea aika lailla omalla painollaan, mikä on kiva juttu. On sitä nimittäin saatana työnnettykin, vaikka ei tässä kauheasti yli kahta vuotta olla soiteltu. Siinä vaiheessa kun jäätiin Eetun kanssa kahdestaan, mietin ihan oikeasti että mitenkä selvitään. Lopettaminen ei käynyt mielessäkään kun oli Obscene näköpiirissä. Onneksi Vili sitten tuli takaisin, koska kovempaa jätkää ei olis voinut löytyä, eikä olisi ollut mitään intoa opettaa kaikkia biisejä ihan alusta jollekin puolitutulle, ja tyytyä vähään. Siltikin sen kuukauden aikana tässä bändissä soitti Miron jälkeen neljä rumpalia.

Nyt tilanne on ihan täydellinen, koska Vili ja Eetu on ne kaks ensimmäistä ihmistä, joiden kanssa olen missään oikeassa bändissä soittanutkaan. Soiteltiin Ohtosen autotallissa Sepulturaa, Panteraa ja Superjoint Ritualia ja kaikkea sellaista jyräävää kamaa. Bändin nimi oli Havoc Supreme ja otettiin vitun kova promokuva ensimmäisissä treeneissä, niinkuin jokaisen muksujen bändin aina pitää tehdä:Tästä oli vielä olemassa superpäheemegaedition, johon Ohtonen photoshoppasi Paintilla oman päänsä koiran ruumissa. Koska sekin siis kuului bändiin. Se hakkasi rumpuja. Nykyään se vaan hakkaa ihmisiä muay thailla. On nähkääs suomen mestari siinä touhussa. Ja mä tunnenki sen. Te ette. Tunnen siis edes yhden ihmisen, joka tunnustettavasti on hyvä siinä mitä tekee, kaikki me muut ollaan sitten ihan vähän vähemmän menestyneitä aloillamme. Jep.

Tuo Havoc Supreme muuten liittyy ihan kaikkeen. Vili otti sen nimen demosta, jonka oli saanut ystävältämme Jimmyltä, ja vasta myöhemmin selvisi, että samassa bändissä, joka oli tehnyt tuon Havoc Supreme biisin soitti myös Profane Omenin silloinen basisti Tomppa, ja silloin uusi rumpali Samppa, ja tuo Havoc Supreme sattui olemaan ainut biisi, jonka Samuli on koskaan ite tehnyt. Se oli aika mielenkiintoinen pikku yksityiskohta joka taas näytti miten pieni on maailma, ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka sitä ei aina tiedostaisikaan. Siitä sitten pikkuhiljaa siirryin tuohon Lahden oudoimpaan ja paskimpaan teinihevibändiin Chaosphereen, siitä sitten The Undivineen, ja nyt teen sitten vähän mitä sattuu. Hämmentävä on ihmiselämä, ja luultavasti se heittelee vielä hämmentävämpiin paikkoihin ja bändeihin. Mikäpä siinä. Innolla odottelen näitä kaikkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti