torstai 9. kesäkuuta 2011

"häy ty skriim!"



Youtube on täynnä kyseisenkaltaisia myötähäpeää herättäviä kehareita, jotka opettavat toisille myötähäpeää herättäville kehareille, kuinka muka pitäisi huutaa, ja sitten nämä myötähäpeää herättävät keharit tekevät oman videonsa, jolla he koittavat opettaa muita myötähäpeää herättäviä kehareita huutamaan. Näiden katsominen nostaa itselle sellaisen tuskan hien pintaan pääasiassa kahdesta syystä. Ensinnäkin: ne on tehty täysin, vain ja ainoastaan siinä toivossa, että saadaan kuulla muiden sanovan "Vau, sä oot niin hyvä tos, siis iha käsittämätönt mite sä voit Garjuu tollee!". Niiden pääasiallinen pyrkimys on työntää oma naama niin syvälle youtuben perseeseen, ettei sitä voi olla näkemättä, jos sattuu elämään siellä jossakin. Ne toistelevat samoja asioita, joita kaikki toistelevat kaikilla muilla videoilla.

Toisekseen, ne eivät oikeasti opeta yhtään mitään. Ei noista opi huutamaan. Tuonkin kaverin kähinä on sellaista, mitä tehtiin ala-asteella kun matkittiin naapurin spurgua. Ei sen opettelu vaadi mitään ihmeempää lämmittelyä tai lihasten rentouttelua tai kaikkea tuota kehon high techiä mitä tuo jätkä tuossa fiilistelee. Pahimmillaan tuollaiset videot voi ryssiä jonkun terveyden tai innon kokonaan. Muutenkin tuosta asiasta on tehty aivan vitusti liian vaikea. Se on ihan sama kuin kaikessa muussakin laulettavassa: jos sulla on asiaa, sen kuulee. Jotkut kaverit ottaa oppia klassisista laulajista, käy pitkiä keskusteluja hengitystekniikoista ja tietää nimet kaikille perseen lihaksille joilla pitää pinnistää. Sitten kun ne avaavat suunsa, se kuulostaa yleensä ihan paskalta. Joillekin on ehkä vähän hankala ymmärtää, että ihan kuin jazzia, tai viskistä bluesia laulettaessa, tässä hommassa on ihan eri lähtökohdat. Klassisessa laulussa sä et joudu huutamaan sähköisten instrumenttien metelin yli, sä et törmäile ihmisiin, sua ei pommiteta puolityhjillä kaljatuopeilla. Sun pitää pystyä huutamaan vaikka samalla kun juokset tai väistelet erinäisiä objekteja, joten klassisella laululla on hyvin vähän tekemistä örinän kanssa, paitsi että molempiin pitäisi saada puristettua voimaa. Ei ole mitään oikeaa tapaa, jos se ei tunnu itsellesi helpolta, ja silloin kun tuntuu, sen kuulee. Jos menet jollekin hissukseen jazzia lauleskelevalle pienelle tytölle sanomaan, että "EIKU SUN KUULUU HENGITTÄÄ TÄLLEE JA LAULAA TÄLLEE KOVAA!" niin eihän se toimisi siinä ympäristössä yhtään. Samalla tavalla uskon että vaikkapa Seasick Steve on ihan riittävän hyvin hajulla siitä, miten ääntään käyttää omien fiilistensä jakamiseen. Puhumattakaan Tom Waitsista, joka oli joskus 90-luvulla käyny lääkärissäki, ja sille oli näytetty vihreetä valoa että jatka samaan malliin vaan.

Loogista tietysti on, että jos jonnekkin sattuu, teet sen väärin. Eri asia tietenkin, jos heilut jollain hevipunkkikeikalla ja sitten on seuraavana päivänä vähän selkä kipeä, niin sen kuuluu ollakin! Se on luonnon tapa rangaista sinua siitä että olet päättänyt soittaa tällaista saatanan möykkämusiikkia! Mutta huutaessa kun ei mihinkään satu, ja hapenpuute ongelmat alkavat johtua lähinnä siitä samaan aikaan heilumisesta, ja siitä että olet kirjoittanut itsellesi liikaa sanoja räpätettäväksi, niin olet oikeilla jäljillä. Muista juoda vettä, huutele löysät pois ennen keikkaa ja älä syö liikaa hippisoppaa. Siinä on meikäläisen ohjeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti