keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Flow

Tänään on sellainen päivä, kun kirjoittamisesta tulisi vaikka mitä, mutta soittamisesta ei oikein tule. Se vituttaa, koska se saa aina tuntemaan itsensä ihan vitun tyhmäksi tampioksi, joka ei opi soittamaan kitaraa vaikka soittaisi sitä sata vuotta. Oikeastaan se on se meikäläisen valkoisen paperin kauhu, jota "taiteilijat" kokevat aina välistä. Mulla ei ole olemassa sellaista asiaa, kuin inspiraatio. Toki on sellaista hetkellistä itsekritiikin ja suodattimien täydellistä romahtamista, että kaikki ideat tuntuu ihan saatanan hyviltä, mutta yleensä pystyn kyllä repimään jotain täysin tyhjästä. Suurin osa kaikesta tekemisestä perustuu meikäläisellä muutenkin sellaisiin viimehetken hätäratkaisuihin, uusien tilanteitten omaksumiseen ja improvisaatioon, että on oikeastaan vaikea suunnitella juttua. Yleensä biisitkin rakentuvat jonkun yhden looppaavan idean ympärille, ja siihen sitten alan rakennella sitä, kun olen soitellut sen hätäisesti nauhalle. Inspiraation puutteesta mun tekeminen ei oikeastaan koskaan ole jäänyt kiinni, ja sanoisin sen olevan ennemmin tekotaiteellista paskaa.

Omassa tekemisessä tärkeämpään asemaan nousee Mihaly Cziksentmihalyin ajatus flowsta. Itseasiassa paitsi soittamista ja asioiden tekemistä, se ohjaa mua myös työssä ja kaikessa elämässäni muutenkin. Olen päättänyt, että kaikki asiat elämässä tehdään silloin kun niille on oikeanlainen flow, ja ne sujuvat helposti ja luonnostaan, ilman hampaitten kiristelyä ja kiroilua. Koska kaikelle löytyy sellainen hetki. Jopa siivoamiselle, tai homeisten tiskien putsaamiselle. Se on se yksi oikeanlainen kiireetön päivä ja hyvää musiikkia, rento meno ja tekemisen puute. Johan alkaa sujua. Tämä on osoittautunut mielestäni todellakin oikeaksi tavaksi tehdä KAIKKI. Uskokaa tai älkää, kaikki nämä päälle 180 tekstiä on kirjoitettu ihan täysin hanurista repimällä. En usko sen tosin olevan mitenkään kauhean suuri yllätys yhtään kenellekään. Tällaista satunnaisten asioiden tajunnanvirtaahan tämä lähinnä on. Piikkisika joka pelaa futista. Joku voisi vetää mielenkiintoisia psykologisia havaintoja siitä, että piikkisika esiintyy mun alitajunnan pikapurkamisessa näinkin usein (kahdesti kuukauden sisällä). Freud varmaan vertaisi sitä johonkin seksuaaliseen defenssiin, heikkoon kohtaan jota peittelen kasalla teräviä piikkejä. No kaipa siinäkin on perää. Ei tarvitse tässä taloudessa paljon lahkeen valintaa miettiä aamulla.

Takaisin jonkinlaiseen asiaan, vaikka tuossa oltiinkin ehkä enemmän asioiden äärellä, kuin olen ollut aikoihin. Jos ketään kiinnostaa, tai kukaan teistä ei ole huomannut, texts out of contextiin on tungettu kaikenlaista satunnaista lyriikkaa ja homoa runoilua ja biisejä joita en tule koskaan tekemään niitten vaikeuden takia. Ehkä joskus teen osan niistä, ehkä en jaksa. Ehkä osa menee Cut To Fitille jos löytyy sopiva pohja. Sen lisäksi on Burning The Walls To Get Out Of Here, jonne jaksan aina joskus hyvin harvoin kirjoitella englanniksi tätä samaa sontaa. Silloin kun sille on oikeanlainen flow. Ja ha, I'm back on track!

Se, mikä flowta rajoittaa kaikkein tehokkaimmin on se tosiasia, etten ole kauhean hyvä yhtään missään. Olen pudonnut selkä edellä kaikkeen tähän, mua ei kiinnostanut minkään asian opettelu pienenä kun mulla oli liian kiire odottaa kuolemaa ja kirjoitella testamentteja ja viimeisiä tahtoja ja saada paniikkikohtauksia. Ei siinä kerennyt miettiä että "hei, hankinpa elämääni sisältöä opettelemalla piirtämään tai soittamaan kitaraa." Huutaa sentään sitten osasin valmiiksi, kun olin paniikkikohtauksissani joskus yöllä huutanut ennenkin. Mutta kaikki tämä muu on opeteltu niin hätäisesti ja paskasti, että en vaan osaa. Silti koitan pakottaa itseni tekemään, jotta opin nopeammin. Ja sitten huomaat yleensä jonkun yhden- kaksi juttua joista tykkäät, ja ne jää kiertämään sun omiin töihin niitten muitten matkan varrelta kerättyjen juttujen kanssa.

Tämä virtauskokemukseksi mielestäni huonosti kääntyvä asia on ohjaillut elämääni viimeiset pari vuotta, se on alkanut merkitä jonkinlaista Karmaa, joka hoitaa asiat oikeille raiteilleen kun niiden kuuluu napsua kohdalleen. Herman Hesse kuvasi Siddharthassaan valaistunutta sanomalla, että Siddharthasta näki hänen olevan niitä harvoja ihmisiä, joihin maailman myllerrys ja ihmisten teot eivät vaikuta, koska hän kulkee omalla kiertoradallaan, ja elää omassa maailmassaan. Koen voivani samaistua tuohon kaikkeen, koska seitsemän vuoden askeesin jälkeen kaikki on alkanut vaan järjestyä, ikään kuin kiitoksena että maltoin odottaa. Välillä tämä suuri voima näpäyttelee, että äläs muksu luule liikoja itsestäsi, ja niinäkin hetkinä osaan vaan hymyillä kiitoksena siitä, että palauduin taas maan pinnalle. Tämä voima on joku tiedoton, kaoottinen voima, jolla ei ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa, se ei päätä että autanpa nyt tuota ja tuota, vaan joillakin sattuu kaoottinen rytmi menemään lähes yksyhteen tämän suuren universumin polyrytmisoittimen kanssa, ja sille sattuvat ne hyvät asiat sitten sarjoissa. Tahdon korostaa, ettei tämä ole mitään hippien pajarivajareissa keksimää Goa-paskaa, vaan selvinpäin ilman uskontoja kelailtua todellisuuden henkiseksi tekemistä. Varmasti jossain vaiheessa voisi laskea jollakin algoritmillä miten tämä juttu oikeasti menee, antaa sille nimen ja tehdä sen täysin luonnolliseksi, karsia siitä kaiken satunnaisuuden ja mystisyyden, mutta mä tahdon pitää sen tällaisena. Se on mulle voodoo, karma, flow, ja tähtitaivas sulautuneena yhdeksi suureksi mysteeriksi, joka imee meidän tajunnan ja hienon, tiedostavan ihmismielen kuoleman hetkellä takaisin osaksi kaaosta, jolla ei ole olemusta tai tarkoitusta. Sitä odotellessa...

2 kommenttia:

  1. Sain tänään sähköpostia Teemulta. Olen ollut hänen bloginsa aktiivinen lukija jo muutaman vuoden ajan. Hän oli laittanut minulle ja muutamalle muulle sähköpostin, joka pisti huolestuttamaan.Tässä viesti:

    "Hei! Kuten varmasti tiedätte,minulla on ollut vaikea vuosi. Nwo on todella voimakkaasti yrittänyt vaijentaa minua todella läpi näkyvillä tempuilla joista olen kertonut blogissani. Niitä ovat olleet muumuassa stalkkaus punaisilla autoilla, kahviin laitettu lsd-lääke ja nettipalstoilla minusta ****** puhuvat supon agentit. Olen todella väsynyt tähän kaikkeen ja ajattelin että lopettaminen olisi yksi vaihtoehto. Paineeni ovat todella kovat tällä hetkellä ja minua painostetaan ulkopuolelta. Haluaisin jatkaa kirjoittamista, mutta eräät tahot ovat vaikka valmiita tappamaan minut jos jatkan heidän teioistaan raportoimisesta. Jos näin olisi tapahtumassa niin olen varautunut siihen. Minulla on myrkkykapseli jonka otan mielummin kuin jään nwo-kätyrien vangiksi ikuisiksi ajoiksi.

    Teemu"

    VastaaPoista
  2. No senhän näkee sitten, mikäli tappaa itsensä niin voi yhtä tehokkaasti todistaa myös psykoosinsa, psyykkeen kannalta paras vaihtoehto tuolle kaverille varmasti olis ottaa ihan chillisti vähän aikaa. Voi helpottaa sen vainoharhaisuudenkin kanssa, koska en usko että sillä nyt ihan niin paskasti menee (ei ainakaan videohaastattelun perusteella). Ja vaikka NWO olisikin olemassa, se ei vielä napsi jengiä talteen, SUPO sen sijaan voi ihan itse kyllä tehdä niin.

    VastaaPoista