maanantai 6. kesäkuuta 2011

Ajatuksia Platonin valtiosta.

Tuota Platonin Valtiota lukiessa alkaa vähän kaivella asiat, joita se ominaan tunkee Sokrateen suuhun. En esimerkiksi usko, että Sokrates olisi ollut kauhean innokkaasti rajoittamassa ihmisten ilmaisun vapautta täydellistä valtiota luotaessa, etenkään siihen suuntaan, että taiteen pitäisi olla nimenomaan valtion tilaa ja linjaa myötäilevää ja hyvää ja kaunista kehuvaa, koska taide hyvin harvoin toimii niin. Okei, Neuvostoliitossa saatiin aikaan jotain ironian huipentumia ja suhteellisen massiivisia veistoksia, mutta muuten tämä on johtanut lähinnä hyvin homoihin tauluihin meikatuista miehistä. Sokrates itse tuomittiin kuolemaan, koska hänen opetuksensa olivat ristiriidassa vallassa olevien näkemysten kanssa ja hänen oppiensa arveltiin turmelevan nuorisoa. Niinpä se kai tekikin, kun Platon sitten jatkoi sitä touhua. Mutta monessakin mielessä tähän mennessä lukemani 150 sivua (koe ylihuomenna, se kaksisataa sivua tässä nyt ainakin olisi luettavana vielä että voi vähän edes pelastaa siinä kokeessa sitten mahdollisesti) on herättänyt jo omassa päässä kysymyksiä siitä, millä perusteella tätä on sanottu utopiaksi?

Toki kritiikkini on vahvasti oman aikani värittämää, koska Platon oli jo nähnyt demokratian turmeltumisen pitkälti samalla tavalla, kuin me olemme nyt saaneet sivusta katsella, ja hän halusi jotain jyrkempää ja auktoriteettiin sidotumpaa. Hänen valtiossaan on siis kolme luokkaa, filosofikuninkaitten luokka, jonka hyveenä on viisaus, sotilasvartijat, joiden hyve on urheus, ja työläiset, joiden hyve on kohtuullisuus ja järkevyys. Hyvää valtiossa on toki se, että kahdelle ylemmälle luokalle ei suoda mahdollisuutta yksityisomistukseen, vaan se pidetään yllä työläisten kustannuksella. Eli ei ilmaisia taksimatkoja tai 4000 euron eläkkeitä. Kansalaisia manipuloidaan rajoittamalla runoutta ja musiikkia, ne eivät saa esittää aikansa saippuaoopperoina toimineita jumaltaruja, joissa jumalat kuvataan epätäydellisinä ja inhimmillisinä, vaan jumalista täytyy puhua totuutta. Lisäksi kansalaisten oma asema vakiinnutetaan jo lapsesta kertomalla, että jumala on syntymässä valanut heidän sieluihinsa kultaa, hopeaa, tai rautaa ja vaskea. Syntymässä on päätetty millaisen elämän tulet elämään, eikä sinulla ole mahdollisuutta nousta ylöspäin pyrkimyksilläsi. Tällainen toki turvaa valtion aseman, mutta alentaa ihmistä ja heidän arviointikykyään. Koska kukaan ei kuitenkaan tahdo jäädä alimmaiseksi.

Oli mallissa toki paljon hyvääkin, jokainen tekee sitä yhtä työtä jota osaa, eikä sohlaa vähän kaikkea. Lakien määrä on minimoitu, luotetaan että työläiset osaavat itse sopia ja päättää yleisistä käytännöistä. Myös ylimmässä luokassa olevia kuninkaita vartijoidaan, ja heidän on mahdollista pudota kasteissa alas päin. Myöskin sodassa koulutettu ja tätä tarkoitusta varten syntynyt luokka, jolla ei ole oikeutta yksityisomistukseen toimii tehokkaampana suojana kun asiasta harhautuva, vaikkapa öljyn perässä juokseva armeija. Lisäksi liittoutuminen yhteistä vihollista vastaan on helpompaa, kun voidaan luvata kaikki vihollisen rikkaudet liittolaiselle. Platon pelkäsi, että jos vartijoilla olisi oikeus omistaa, he saattaisivat jossain välissä tylsistyessään muuttua ahneiksi, ja alkaa hätistellä kansalaisia. Hän pelkäsi vahtikoiran muuttuvan nälkiintyneeksi sudeksi. Sen sijaan hän on heittämässä sitä leijonille, koska jossain vaiheessa auktoriteetti turmelee ihmisen, jos ei rahaa ole tarjolla. Myöskin Platonin oikeudenmukaisuus, joka on sitä että jokainen keskittyy hoitamaan oman osansa, tuntuu tässä ajasta juuri siltä, mitä se on: suppressiolta.

Mitä aiemmin sanoin siitä, että kritiikkini on ajan värittämää, tulee ilmi tässä. Tänä aikana, kun wikileaks paljastaa maailmalle hallituskoneistojen valheita, ihmiset elävät jonkinlaisessa alistuksen unessa, joka estää kaikenlaisen henkisen kasvun saattamalla ajattelijat ja viisaat ihmiset naurunalaisiksi, sensuurin lisääminen tuntuu todella huonolta idealta. Silloin se oli todella paljon mitättömämpi seikka, ja mediaakin oli olemassa paljon vähemmän. Toki mielestäni kaikenlaiset Celbritywatchit voisi tänäkin päivänä kieltää laissa, se kuitenkin on lähinnä ihmisten yksityisyyden jatkuvaa rikkomista ja sortamista. Mutta jos ajattelen, että vaikkapa minun levyhyllystäni pitäisi poistaa kaikki levyt, jotka eivät puhu kuolemasta ylistävään sävyyn. Tulisi muuten aika reippaasti tilaa kun nuo Johnny Cashit ja Nasumit ja kaikki blues-levyt saisivat lähteä. Sinne jäisi ehkä kolme Impaled Nazarenen levyä.

Taiteitten rajoittamista on tapahtunut yleensä lähinnä jonkinlaisten uskonnollisten puhdistusten, tai kristinuskon maahan saapumisen myötä. Se tekee mielestäni krisinuskosta kaikkien kieroimman uskonnoista, paitsi että se tuodaan väkisin ihmisten keskuuteen jatkuvan käännytystyön kautta, se myös ujutetaan kansojen alkuperäisiin uskomuksiin: Kreikassa Jeesus Kristus meni manalaan ja tappoi Hadeksen, jota kukaan muu ei koskaan ollut tehnyt, täällä Marjatta tuli puolukasta paksuksi ja synnytti Jeesuksen, joka sitten ajoi Väinämöisen pois. Eli pakanausko väistyi kristinuskon tieltä näinkin helposti. Varhais-keskiajan filosofiankin tärkeimpiä tavoitteita oli upottaa kaikki ne antiikin aikana kehittyneet hienot ja monisyiset filosofiset systeemit mahtumaan suppeaan, kristittyyn maailmaan, josta oli tuleva tämä meidän suuresti palvomamme "länsimainen maailmankatsomus". Joka siis on ainoa ja oikea, hieno kaunis ja kimmeltävä valo johon me kaikki voimme vaan suut lommolla tuijottaa. Mielestäni Platonin valtiosta voisi omaksua tiettyjä piirteitä ihan tähän demokratiaankin, joka nimellisesti vallitsee joka puolella, mutta käytännössä ei tarkoita yhtään mitään. Jos päättäjiltä otettaisiin pois kaikki oikeus omistaa yhtään mitään, ne eivät ehkä menisi neljässä vuodessa niin vitun pilalle, että niitä on aina tarvetta vaihtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti